Estetiikka:akusmaattinen ääni

    Tieteen termipankista

    akusmaattinen ääni

    akusmaattinen ääni
    Määritelmä ääni, jonka lähde ei ole havaittavissa
    Selite

    Akusmaattinen-adjektiivilla viitataan ääneen, joka ei ole suoraan kausaalisesti havaittavissa jonkin tapahtuman seuraamukseksi. Kreikankielisellä termillä akousmatikoi kutsuttiin filosofi Pythagoraan (570-475 eaa.) oppilaita. Pythagoraan kerrotaan luennoineen mustan verhon takaa, jotta opettajan läsnäolo ei veisi huomiota pois itse asiasta eli opetuksen sisällöstä.


    Äänen ja musiikin kontekstissa akusmaattinen-termin teki tunnetuksi vuonna 1955 ranskalainen ns. konkreettisen musiikin säveltäjä Pierre Schaeffer viitatessaan musiikkiin, joka esitetään yleisölle kaiuttimien välityksellä. Yleisö ei tässä tilanteessa voi suoraan havainnoida äänen syntysyytä ja voi keskittyä musiikissa käytettyjen äänteen rakenteeseen, sointiin ja tekstuuriin. Akusmaattiselle musiikille tyypillistä on sen kaltaisten äänenlähteiden käyttö, joita ei perinteisesti pidetä musiikillisina (esim. nauhoitetut luonnonäänet tai elektronisin keinoin tuotetut äänet).

    Erikieliset vastineet

    acousmatic soundenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    KaneB2014

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Estetiikka:akusmaattinen ääni. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:akusmaattinen ääni.)