Estetiikka:akusmaattinen ääni
akusmaattinen ääni
| akusmaattinen ääni |
Määritelmä
ääni, jonka lähde ei ole havaittavissa
Selite
Äänen ja musiikin kontekstissa akusmaattinen-termin teki tunnetuksi vuonna 1955 ranskalainen ns. konkreettisen musiikin säveltäjä Pierre Schaeffer viitatessaan musiikkiin, joka esitetään yleisölle kaiuttimien välityksellä. Yleisö ei tässä tilanteessa voi suoraan havainnoida äänen syntysyytä ja voi keskittyä musiikissa käytettyjen äänteen rakenteeseen, sointiin ja tekstuuriin. Akusmaattiselle musiikille tyypillistä on sen kaltaisten äänenlähteiden käyttö, joita ei perinteisesti pidetä musiikillisina (esim. nauhoitetut luonnonäänet tai elektronisin keinoin tuotetut äänet).
Akusmaattinen-adjektiivilla viitataan ääneen, joka ei ole suoraan kausaalisesti havaittavissa jonkin tapahtuman seuraamukseksi. Kreikankielisellä termillä akousmatikoi kutsuttiin filosofi Pythagoraan (570-475 eaa.) oppilaita. Pythagoraan kerrotaan luennoineen mustan verhon takaa, jotta opettajan läsnäolo ei veisi huomiota pois itse asiasta eli opetuksen sisällöstä.
Äänen ja musiikin kontekstissa akusmaattinen-termin teki tunnetuksi vuonna 1955 ranskalainen ns. konkreettisen musiikin säveltäjä Pierre Schaeffer viitatessaan musiikkiin, joka esitetään yleisölle kaiuttimien välityksellä. Yleisö ei tässä tilanteessa voi suoraan havainnoida äänen syntysyytä ja voi keskittyä musiikissa käytettyjen äänteen rakenteeseen, sointiin ja tekstuuriin. Akusmaattiselle musiikille tyypillistä on sen kaltaisten äänenlähteiden käyttö, joita ei perinteisesti pidetä musiikillisina (esim. nauhoitetut luonnonäänet tai elektronisin keinoin tuotetut äänet).
Erikieliset vastineet
| acousmatic sound | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Estetiikka:akusmaattinen ääni. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:akusmaattinen ääni.)