Antiikintutkimus:monodinen lyriikka
monodinen lyriikka | soololyriikka | meloslyriikka
| monodinen lyriikka | |||
| soololyriikka | |||
| meloslyriikka |
Yksityisissä tilaisuuksissa esitettäväksi tarkoitettu meloslyriikka kuvaa runoilijaminän tunteita. Tyypillisiä aiheita ovat rakkaus ja juominen. Keskeinen alue lajin kehitykselle oli Lesbos-saari, minkä vuoksi sen kieli on aiolialainen murre. Merkittäviä kreikkalaisia lyyrikoita ovat Alkaios (n. 620–560 eaa.), Sapfo (n. 630–570 eaa.) ja Anakreon (n. 570–500 eaa.).
Monodialla (μονῳδία) voidaan viitata myös kapeammin draamassa esiintyvään yksinlauluun erotuksena kuorolaulusta (χορῳδία) ja resitatiiviosuuksista.
Kreikkalaisen lyriikan latinankielisistä jäljittelijöistä mainittakoon Gaius Valerius Catullus (84–54 eaa.) ja Quintus Horatius Flaccus (65–8 eaa.).Lähikäsitteet
- kuorolyriikka (vieruskäsite)
- lyriikka (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
KivistöS&RiikonenHK&SalmenkiviE&Sarasti-WileniusR2007, CastrénP&Pietilä-CastrénL2006
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Antiikintutkimus:monodinen lyriikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Antiikintutkimus:monodinen lyriikka.)