Kielitiede:enonsiaatio
enonsiaatio
| enonsiaatio |
ilmaisutapahtuma, jossa merkityksenantoon osallistuvat puhujien lisäksi näiden vaihtuvia asemia osoittavat 1. ja 2. persoonan ilmaukset
Enonsiaaton määrittelyssä puhuja ("enonsioija") on yleistermi, joka voi ilmaisutapahtuman luonteesta riippuen tarkoittaa yhtä hyvin esim. lausuman ("enonsioidun") kirjoittajaa, elokuvaajaa, näyttelijää, kääntäjää tai muuta esittäjää. Kielitieteessä enonsiaatio vastaa pitkälle termejä vuorovaikutus- tai puhetapahtuma; tässä niitä ei ole kuitenkaan merkitty sen täysiksi synonyymeiksi, jotta termin teoriatausta erottuisi.
Enonsiaation teorian loi ranskalainen kielentutkija ja semiootikko Émile Benveniste (1902-1976), ja se levisi jälkistrukturalismin aikana nopeasti humanistisiin tieteisiin länsimaissa. Teoria tarkastelee kielisysteemin, kielenkäytön ja subjektiuden erottamatonta yhteyttä indeksisten ilmausten, varsinkin puheaktipronominien kautta: ihmisestä tulee subjekti, kun hän käyttää 1. persoonan pronominia, tunnistaa itsensä siitä ja samastuu siihen.
Erikieliset vastineet
| enunciation | englanti (English) | |
| énonciation | ranska (français) | |
| Äusserung | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
BenvenisteÉ1966, SilvermanK1983, LaitinenL1995b
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 11.2.2026: Kielitiede:enonsiaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:enonsiaatio.)
|lähteet=BenvenisteÉ1966,