Kielitiede:deponenttiverbi
deponenttiverbi
deponenttiverbi |
Esim. lat. hortor ‘kehotan’, ruots. färdas ‘matkustaa’.
Ruotsin kielen deponenttiverbien pääte on -s, joka lisätään verbin muiden päätteiden perään. Ruotsin deponenttiverbit voidaan jakaa neljään ryhmään: Absoluuttisessa funktiossa (esim. Nässlorna bränns, Tröjan sticks, Kalle retas) transitiivinen verbi on ilman objektia, joka voi periaatteessa olla mikä tai kuka tahansa. Resiprookkiset (vastavuoroiset) konstruktiot edellyttävät useampaa kuin yhtä toimijaa (esim. Vi träffades i Lund, Parterna har svårt att enas). Mediaalisissa konstruktioissa (esim. Branden utvecklades explosionsartat, Att åldras är vackert) subjekti on toiminnan kohde, mutta rakenne eroaa passiivista siten, että se ei luo mielikuvaa mistään sellaisesta toimijasta, joka olisi aiheuttanut lauseen toiminnan ja joka voitaisiin ilmaista agenttiadverbiaalin avulla. Kyse on spontaanista tapahtumisesta, jossa subjekti käy läpi jonkinlaisen prosessin. Intransitiivisten deponenttiverbien (esim. Glöm inte bort att andas, Det där är inget att yvas över) -s-päätteellä ei ole omaa semanttista roolia. Muita esimerkkejä intransitiivisista deponenttiverbeistä ovat mm. envisas, fattas, finnas, hoppas, lyckas, låtsas, minnas, misslyckas, nalkas, synas ja trivas.
Erikieliset vastineet
deponens | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- verbi (yläkäsite)
- absoluuttinen deponenttiverbi (alakäsite)
- resiprookkinen deponenttiverbi (alakäsite)
- mediaalinen deponenttiverbi (alakäsite)
- intransitiivinen deponenttiverbi (alakäsite)
Käytetyt lähteet
KFT1993, SAG1999, LyngfeltB2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Kielitiede:deponenttiverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:deponenttiverbi.)