valenssi


valenssi

Määritelmä

1. kielen riippuvuusilmiö, jossa kielellinen rakenne edellyttää toteutuakseen toista tai toisia rakenteita

2. suhdeilmausten pakollisten eli valenssinmukaisten määritteiden tai täydennysten määrä

Selite Valenssi on tyypillisesti verbien ominaisuus, jolloin voidaan puhua nolla-, yksi-, kaksi- ja kolmipaikkaisista verbeistä.

Lisätiedot

Kielitieteessä valenssia on yleensä kohdeltu syntaktisena ilmiönä, mutta esimerkiksi kognitiivisen kieliopin valenssinäkemys kattaa myös fonologian ja toisaalta merkitysjäsennyksen.

VISK2008 Valenssi on se sanan ominaisuus, että se esiintyy tietynlaisten täydennysten kanssa. Selvimmin valenssillisia ovat verbit; esim. ihastua saa kaksi täydennystä, joista toinen ilmaisee ihastujan ja toinen ihastuksen kohteen (Tyttö ihastui räppiin), ja verbi asettaa saa kolme täydennystä: ne ilmaisevat asettajan, asetettavan entiteetin ja paikan, johon tämä päätyy (Äiti asetti maljakon pöydälle). Täydennysten määrän mukaan puhutaan yksi-, kaksi- tai kolmipaikkaisista verbeistä ja verbien paikkaisuudesta. Valenssin mukaiset täydennykset ovat verbin yhteydessä pakollisia, joskaan niitä ei ole aina pantu ilmi lauseessa vaan ne ymmärretään merkityksen kannalta mukana oleviksi: verbit kuvaavat tapahtumia tai tiloja, joihin väistämättä kuuluu tietyntyyppisiä osallistujia. Samalla verbillä on kuitenkin usein erilaisia merkityksiä, joiden mukaan myös täydennykset voivat vaihdella. Tästä syystä on usein luontevampaa puhua täydennysmuotista kuin valenssista. (» § 446–.)

Erikieliset vastineet

valensos	Suomen romanikieli (kaalengo tšimb)
valence	englanti (English)

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:valenssi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:valenssi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →