Oikeustiede:yksityisyys
yksityisyys
| yksityisyys |
Yksilön oikeus yksityisyyteen on persoonallisuusoikeuden yleisiin oppeihin kuuluva, ihmisen itsemääräämisoikeutta edistävä oikeusperiaate. Sen nousu keskeisten oikeusperiaatteiden joukkoon on ollut johdonmukainen, välttämätön seuraus siitä, että yhteiskunnan kehittyessä ihmisen itsemääräämisoikeutta koskevien loukkausten sääntely rikosoikeuden keinoin ei enää osoittautunut riittäväksi, toimivaksi sääntelymalliksi. Aikaisemman kasuistisen rikosoikeudellisen sääntelyn ja hallinnollisten määräysten puitteissa ihmisen itsemääräämisoikeus perusarvona jäi vaille riittävää huomiota. Oikeusperiaatteena oikeus yksityisyyteen ohjaa meitä kiinnittämään huomiomme yksityisyyden tarpeeseen siitä riippumatta, onko jotkin teot luokiteltu rikosoikeudellisesti sanktioiduiksi vai ei.
Nyttemmin yksityisyys on oikeusvaltiossa vakiintunut ihmisoikeustasoiseksi oikeusperiaatteeksi. Siitä säädetään eri tavoin YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, ja se on EU:n perusoikeuskirjassa yksi perusoikeuksista. Niin ikään yksityisyys on jonkin verran eri tavoin mainittuna useimpien maiden perustuslaeissa. Se kuuluu lakisääteisten vapausoikeuksien joukkoon.
Yksityisyys on suhdekäsite. Meillä on oikeus yksityisyyteen suhteessa eri asioihin ja tahoihin. Siksi yksityisyys on viime vuosina tullut enenevässä määrin merkittäväksi arkipäivän perusoikeudeksi. Uusin tärkeä ja samalla laajamuotoinen yksityisyyden osa-alue digitaalisessa verkkoyhteiskunnassa on digitaalinen yksityisyys.Erikieliset vastineet
| privacy | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- henkilöoikeus
- itsemääräämisoikeus
- yksityiselämän suoja
- yksityisyyden suoja työelämässä
- yksityisyys (rikosoikeus)
Käytetyt lähteet
Saarenpää&Riekkinen2023, NeuvonenR2014
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Oikeustiede:yksityisyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:yksityisyys.)