Oikeustiede:pesänselvitys/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Pesänselvityksen tavoitteet. Yksilön kuolemasta alkava oikeudellinen välitila, minkä oikeudellinen järjestäminen on yksi järjestäytyneen yhteiskunnan välttämättömiksi katsottuja toimintamalleja. Oikeudellisen epävarmuuden vähentämisen ohella pesänselvitysjärjestelmä palvelee eri jäämistöintresenttejä ja yhteiskuntaa erityisenä varallisuusoikeudellisena saanto- oikeusturva‑ ja informaatiojärjestelmänä.
Perimys on yksi yleisseuraannoista. Oikeusturvatavoite liittyy keskeisesti yleisseuraannon vaiheittaisuuteen. Jäämistösaannot ovat vaiheittaisia saantoja. Perintö ei siirry perillisille välittömästi perittävän kuolinhetkellä vaan vasta monivaiheisen hallinta, selvitys‑ ja jakomenettelyn jälkeen. Perittävän kuolinhetki ja se hetki, jolloin jaettu omaisuus luovutetaan perillisille, muodostavat selkeät ajalliset rajapyykit, joiden välille muodostuu laissa säännelty oikeudellinen välitila. Tätä välitilaa varten on tarpeellista luoda luotettava järjestelmä, jonka toiminnassa eri jäämistöintresenttien edut tulevat asianmukaisesti otetuiksi huomioon.
Kun pesänselvitystä tarkastellaan informaatiojärjestelmänä, sen tavoitteena on helpottaa jäämistöintresenttien ja yhteiskunnan päätöksentekoa jäämistöasioissa. Pesänselvityksen on tuotettava sellaista tietoa perittävän oikeudenomistajista, oikeussuhteista ja jäämistöstä, velkoineen, vastuineen ja varoineen, että perimystä koskevat yksityinen ja julkinen päätöksenteko voivat perustua riittäviin luotettaviin tietoihin.
Henkilöoikeuden eli persoonallisuusoikeuden näkökulmasta pesänselvitysjärjestelmä on nähtävä myös instituutiona, joka osaltaan turvaa asianosaisten identiteettiä sekä arvoihin liittyviä pieteettiseikkoja. Kun kuolemaa edeltäneiden oikeussuhteiden synty ja muutokset sekä asiakirjat luotettavasti selvitetään ja käsitellään, näyttäytyy vainajan muisto oikeassa valossa. Tämä edellyttää tietosuoja-, salassapito- ja tietoturvasäännösten hyvää tuntemusta.
Säädöspohja. Perintökaaren pesänselvitysjärjestelmä laajassa mielessä koostuu kaikkiaan viiden eri luvun säännöksistä. Kuolinpesän osakkaista ja heidän yhteishallinnostaan säädetään perintökaaren 18 luvussa, pesänselvittäjän hallinnosta perintökaaren 19 luvussa, perunkirjoituksesta 20 luvussa, kuolleen henkilön ja pesän velkaa koskevista säännöksistä perintökaaren 21 luvussa ja pesänselvityksen yhteydessä tapahtuvasta erityisjälkisäädöksen täyttämisestä perintökaaren 22 luvussa. Kaikki ne yhdessä muodostavat pesänselvitysjärjestelmän. Puhuttaessa pesänselvitysjärjestelmästä suppeassa mielessä tarkoitetaan usein vain perintökaaren 18 ja 19 luvuissa säänneltyjä osakkaiden yhteishallintoa sekä pesänselvittäjän hallintoa.
Valinnaisuus. Pesänselvitysjärjestelmään liittyy osakkaiden kannalta keskeinen valinnaisuuden mahdollisuus. Kuolinpesän hallinto voidaan järjestää joko osakkaiden yhteishallintona tai pesänselvittäjän hallintona. Pesänselvittäjän hallintoa on kutsuttu myös virallishallinnoksi, vaikka pesänselvittäjä toimii vailla viranomaisasemaa. Kolmantena vaihtoehtona on pesän luovuttaminen konkurssiin, mikäli konkurssin edellytykset täyttyvät.
Hallinnon lähtökohtana on kuolinpesän käynnistäminen. Ennen kuin varsinainen hallinto on saatu käynnistettyä, voidaan toimia erikseen säädetyn tilapäisen tai väliaikaisen hallinnon puitteissa. Ensisijaisena askeleena eteenpäin on osakkaiden yhteishallinto. Kuolinpesän osakkaat ryhtyvät hallitsemaan pesää yhdessä kun kaikki osakkaat ovat saaneet tiedon perittävän kuolemasta ja ottaneet vastaan perillisaseman. Jokaisella osakkaalla on kuitenkin itsenäinen, muista riippumaton oikeus saada milloin hyvänsä pesä luovutetuksi pesänselvittäjän hallintoon.
Perillisen oikeusasemaan sisältyy siten oikeus valita kuolinpesän hallintotapa. Se on siis itsenäinen oikeus eikä – toisin kuin monesti on luultu - edellytä neuvotteluita tai sopimuksia muiden osakkaiden kanssa. Sitä vastoin velkojien ja eräiden muiden jäämistöintresenttien oikeus saada pesä luovutetuksi pesänselvittäjän hallintoon riippuu siitä, pitääkö tuomioistuin luovutusta tarpeellisena hakijoiden etujen suojaamiseksi. Heillä on siten ehdollinen, oikeusturvaperusteesta riippuva oikeus valita hallintotapa.
Perittävällä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa pesänselvitykseen joko määräämällä testamentissa testamentin toimeenpanija tai määräämällä vastaavasti testamentissa, että pesän omaisuus on erotettava osakkaiden hallinnosta. Kumpikin määräys kertoo epäluottamuksesta perillisten kykyyn toimia osaavasti perinnönyhteyden puitteissa.
Käyttöala. Perintökaaren pesänselvitysjärjestelmä koskee kuolinpesän selvitystä. Sitä ei siis sovelleta ositukseen eikä pesänselvittäjän toimivalta ulotu lesken varallisuuden haltuun ottoon eikä osituksen valmisteluun. Kun avioliitto on purkautunut toisen puolison kuoleman johdosta, vainajan varallisuusaseman kaikinpuolinen selvittäminen pesänselvityksessä palvelee kuitenkin myös osituksen tarpeita. Sitä vastoin pesänselvitysjärjestelmää ei voida millään tavoin soveltaa avioliiton varallisuussuhteiden selvittämiseksi puolisoiden eläessä toimitettavaa ositusta varten.
Erityistestamentin täyttäminen tapahtuu pääsääntöisesti pesänselvityksen yhteydessä ellei lakiosajärjestelmästä muuta johdu. Siksi pesänselvitysjärjestelmä on myös erityistestamentin saajan käytettävissä, elleivät osakkaat täytä testamenttia.
Tuomioistuimen asema. Monissa maissa pesänselvitys hoidetaan ainakin osittain turvautumalla tuomioistuimeen tai notaarilaitokseen. Perintökaaren pesänselvitysjärjestelmälle sitä vastoin on tunnusomaista mahdollisimman suuri yksityisluonteisuus. Myös pesänselvittäjä on yksityishenkilö, vaikka pesänselvittäjän selvityksestä ja hallinnosta toisinaan käytetään ilmaisua virallishallinto. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut rajata tuomioistuimen osallistuminen pesänselvitykseen mahdollisimman vähäiseksi. Tuomioistuin määrää ja vapauttaa pesänselvittäjän sekä myöntää eräissä tapauksissa pesänselvittäjälle luvan omaisuuden luovuttamiseen pesästä vastoin osakkaiden tahtoa. Näin on haluttu luoda mahdollisimman joustava toiminnallinen järjestelmä. Keskittämisperiaatteen mukaisesti osakkaiden mahdollisuus ajaa kannetta pesänselvityksen aikana siihen liittyvistä kysymyksistä on erittäin rajoitettu.
Käytännön ongelmia. Pesänselvitysjärjestelmän usein toistuneita keskeisiä ongelmia ovat olleet pesänselvittäjien hidas toiminta, pesänselvittäjien puutteellinen tutustuminen jäämistövarallisuuteen sekä pesänselvittäjien kulttuuriset osaamisvajeet suhteessa arvoesineisiin. Lisäksi on ilmennyt vaikeuksia selvittää sitä, mistä varallisuudesta lesket ovat kuolinpesiä käytännössä hallinnoidessaan luovuttaneet varallisuutta perillistaholle.
Kirjoittaja: Ahti Saarenpää