Oikeustiede:lakiosan täydennys/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys. Lakiosan täydennys rintaperillisen tehokkaimpana suojakeinona tuli suomalaiseen jäämistölainsäädäntöön vasta muun nykyisen lakiosajärjestelmän mukana 1950‑luvun alussa. Se on perintökaaren esikuvana olevasta ruotsalaisesta perintökaaresta jonkin verran poikkeava, rintaperillistä tehokkaasti – ruotsalaista esikuvaansa tehokkaammin – suojaava jäämistöoikeudellinen edunpalautusjärjestelmä.

Täydennyksen edellytykset. Mikäli lakiosan toteuttaminen perustuisi vain reaaliseen, todelliseen jäämistöön, lakiosasuoja jäisi riippumaan pelkästään perittävän halusta säilyttää omaisuuttaan seuraavalle sukupolvelle. Lakiosan täydennyksen avulla rintaperillistä suojaava tasausmenettely on haluttu ulottaa myös tilanteisiin, joissa perittävän luovutustoimien seurauksena varallisuusarvoista jäämistöä ei ole tai se on liian pieni kaikkien lakiosien täyttämiseen.

Lakiosalaskelman perustana on aina jäämistön todellinen arvo, mutta ylivelkaisuustapauksissa arvo on laskelmallisesti nolla. Kuolinpesän mahdollinen ylivelkaisuus ei siten estä lakiosasuojan toteuttamista lakiosan täydennyksen muodossa. Tämä on havainnollisena osoituksena siitä, että lakiosasuojan toteuttamisessa kysymys on jäämistöoikeudellisten oikeudenmukaisuusperiaatteiden toteuttamisesta. Myös ylivelkaantuneena kuollut henkilö on elinaikanaan voinut lahjanluonteisin luovutuksin loukata rintaperillisen oikeutta lakiosaan oikeudenmukaisuuskäsityksiämme loukkaavalla tavalla. Tällöin rintaperillinen on oikeutettu vaatimaan lakiosan täydennystä henkilöiltä, jotka ovat saaneet perittävältä tämän elinaikana vastikkeetta varallisuutta sellaisina luovutuksina, jotka lakiosaa laskettaessa voidaan lisätä jäämistön säästöön.

Koska täydennysvelvollisuus voi tulla kysymykseen vain silloin, kun lakiosaa ei voida täyttää jäämistöstä, ei täydennyskannetta voida tehokkaasti ajaa, jos lakiosa olisi ollut toteutettavissa jäämistöstä. Kanne on siten vasta toissijainen lakiosan toteuttamistapa.

Täydennysvelvollisuuden edellytyksenä on se, että rintaperillisen lakiosaa ei voida toteuttaa jäämistöstä, vaikka perittävän tekemä testamentti ja perittävän kuollessa täyttämättä ollut lahjanlupaus jätetään täyttämättä. Jos ennakkoluovutuksen saaja on itse rintaperillinen, hän ei ole palautusvelvollinen siltä osin, kuin mitä tarvitaan hänen oman lakiosansa täyttämiseen.

Täydennysvaatimuksen toteuttaminen. Perinnönjaossa toteutettavasta lakiosavaateesta poiketen lakiosan täydennys on kanneteitse toteutettava, määräaikaan sidottu jäämistöoikeudellinen vaade. Puuttuminen pätevän varallisuusoikeudellisen oikeustoimen vaikutuksiin edellyttää kannetietä elleivät asianosaiset toisin sovi. Pesänjakajan toimivalta sellaisenaan ei riitä lakiosan täydennyksestä päättämiseen eikä täydennyskanteen nostamiseen. Täydennyskanteiden määrä on ennen kaikkea kuluriskin vuoksi varsin vähäinen. Vuosittain niitä on 2000-luvulla ratkaistu käräjäoikeuksissa noin 10-20 kappaletta.

Rintaperillisen on vaadittava lakiosan täydennystä kanneteitse viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon perittävän kuolemasta sekä sellaisesta ennakkoluovutuksesta, joka loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan. Käytännössä perunkirjoitus on oikeuskäytännön valossa ajankohta, jolloin siinä läsnä olleen rintaperillisen yleensä viimeistään voidaan olettaa saaneen riittävän tiedon ennakkoluovutuksista. Enimmäisaika kanteen nostamiselle on kuitenkin 10 vuotta perittävän kuolemasta.

Perillisen velkojien asemasta on erikseen säädetty. Rintaperillisen oikeus lakiosaan ei siirry hänen velkojilleen (PK 7:11). Vastaavasti velkojat eivät myöskään voi vaatia lakiosan täydennystä.

Rintaperilliselle palautettavaa arvoa määritettäessä arvostusajankohta on sama kuin lakiosaa laskettaessa. Rintaperillinen ei siten voi hyötyä niistä luovutuksensaajan toimista, joilla omaisuuden arvoa mahdollisesti on parannettu. Lisäksi edunsaajaa suojataan sillä, että ilman hänen tuottamustaan tapahtunut omaisuuden arvon lasku ei koidu rintaperillisen eduksi.

Lakiosan täydennys on edunpalautuksena arvomääräinen, suoraan rintaperilliselle suoritettava etuus. Sitä ei siis palauteta kuolinpesään, eikä se tule sellaisenaan perittävän tahi kuolinpesän velkojien hyväksi. Kysymys on ainoastaan tasajaon periaatetta toteuttavasta tasausmenettelystä rintaperillisen hyväksi.

Käytännön ongelmia. Täydennyskanteen määräajan alkamisesta jo perunkirjoituksessa saadusta ennakkoluovutusta koskevasta tiedosta on esiintynyt epätietoisuutta. Vastaavasti se, että tuomioistuimen täydennyskannetta koskeva päätös sisältää sitovan ratkaisun luovutuksen arvosta silloin, kun perinnönjakoa ei ole vielä toimitettu, on osoittautunut yllätykselliseksi. Niin ikään se, että lakiosaa laskettaessa ennakkoluovutuksista testamenttiin rinnastuvien  lahjojen ja suosiolahjojen huomioon ottaminen voi estyä erityisistä vastasyistä johtuen, aiheuttaa kannekynnystä korottavaa epävarmuutta.

Kirjoittaja: Ahti Saarenpää