hehkutushäviö


hehkutushäviö

Määritelmä alkuperäisen näytteen ja laboratoriossa tietyssä lämpötilassa hehkutettaessa jäljelle jäävän kiintoainemäärän erotus

Selite

Geologiassa hehkutushäviö voidaan määritellä erilaisista geologisista aineista, kuten mineraali-, kivilaji- ja sedimenttinäytteistä. Geologisten aineiden lisäksi hehkutushäviö voidaan määrittää ihmisen valmistamista aineista, kuten sementistä. Hehkutuksessa käytetty korkein lämpötila vaihtelee analysoitavan aineen mukaan.

Sedimenttinäytteessä hehkutushäviö on maa-aineksen palaessa syntynyt painon kevennys, ja vastaa suunnilleen näytteen orgaanisen aineksen pitoisuutta. Sedimenttinäytteiden hehkutuksessa käytetty lämpötila on 550 celsiusastetta. (Salonen&Eronen&Saarnisto2006.)

Kivilajinäytteessä hehkutushäviö on kiviaineksen palaessa syntynyt painon kevennys, ja vastaa näytteestä poistuneita volatiileja yhdisteitä, kuten vettä ja hiiltä ja niiden yhdisteitä. Kivilajinäytteiden analysoinnissa käytetty korkein lämpötila on 1 000 celsiusastetta. (SaikkonenR1996.)

Lisätiedot

Määritelmä muokattu ja osa erikielisistä vastineista sivulta: Ympäristötieteet:hehkutushäviö.

Käsitesivun kirjoittajat: Elina Lehtonen ja Susanna Sova. Sivun ovat tarkastaneet Jussi Heinonen ja Arto Miettinen.

Käsitesivu on päivitetty hydrogeologiaan ja ympäristögeologiaan liittyvässä termiprojektissa.

Erikieliset vastineet

loss on ignition	englanti (English)
LOI	englanti (English)	(abbreviation)
volatile solids	englanti (English)
glödgningsförlust	ruotsi (svenska)

Käytetyt lähteet

Salonen&Eronen&Saarnisto2006, SaikkonenR1996

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Geologia:hehkutushäviö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:hehkutushäviö.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →