epiikka | eeppinen runous


epiikka
eeppinen runous

Määritelmä kertova runous

Selite

Antiikin eepinen runous on tyypillisesti kirjoitettu heksametrimittaan ja käsittelee sankareiden vaiheita.

Merkittävimmät kreikkalaiset eepokset ovat Homeroksen nimissä kulkevat Troijan sodasta kertova Ilias ja Odysseuksen kotiinpaluusta kertova Odysseia, jotka on kirjoitettu muistiin noin 750–650 eaa. Homeroksen epiikkaan liittyvät samoihin aikoihin tai myöhemmin ajoittuvat homeeriset hymnit ja kylkiset eepokset. Homeroksen rinnalla on mainittava Hesiodos (700-l. loppupuoli – n. 650 eaa.), jonka teokset Erga kai hēmerai (Työt ja päivät) sekä Theogonia (Jumalten synty) ovat tärkeitä mytologisia lähteitä. Hellenistisellä ajalla suosituksi tuli lyhyempi pienoiseepos.

Myöhemmästä kreikkalaisesta epiikasta voidaan mainita Apollonios Rhodoslaisen (n. 295–230) Iasonin matkasta kultaista taljaa noutamaan kertova Argonautika. Aratoksen (200-l. eaa.) Fainomena sekä Nikandroksen (100-l. eaa.) Thēriaka ja Aleksifarmaka kuuluvat epiikkaan liittyvään opetusrunouteen. Myöhäisantiikin ajalta voidaan mainita Quintus Smyrnalaisen (200-l. jaa.) Ta meth' Homēron ja Nonnoksen (300/400-l. jaa) Dionysiaka.

Roomalainen epiikka alkaa Lucius Livius Andronicuksen (n. 285–210 eaa.) Odysseian latinankielisestä käännöksestä saturniseen mittaan. Toinen saturnisen mitan käyttäjä oli Gnaeus Naevius (n. 254–201 eaa.), jonka vain sitaatteina säilynyt Bellum Punicum käsittelee ensimmäistä puunilaissotaa. Quintus Ennius (239–169 eaa.) kirjoitti Annales-teoksensa heksametrimittaan. Roomalaisista pienoiseepoksista tunnetuin on Catulluksen (n. 84–54 eaa.) Peleuksen ja Thetiksen häistä kertova runo. Merkittävin latinankielinen eepos on Vergiliuksen (70–19 eaa.) Rooman syntyhistorian kertova Aeneis. Mytologisia aiheita käsitteli myös Ovidiuksen (43 eaa. – n. 17 jaa.) Metamorphoses (Muodonmuutoksia).

Ensimmäisen vuosisadan jaa. epiikkaa edustavat Marcus Annaeus Lucanuksen (39–65 jaa.) Pharsalia ja Bellum civile, Silius Italicuksen (n. 25–100) Punica, Valerius Flaccuksen (1. vuosisata jaa.) Argonautica ja Publius Painius Statiuksen (n. 40–95) Thebais ja Achilleis. Myöhäisantiikista mainittakoon oman aikansa sodista kirjoittanut Claudius Claudianus (n. 370–404) sekä kristillisistä aiheista epiikkaa kirjoittaneet Juvencus (300-l.), Proba (n. 322–370 jaa.), Paulinus Nolalainen (n. 352–431 jaa.), Prudentius (348–n. 410), Sedulius (400-l.), Avitus (k. 518) ja Arator (500-l.).

Lisätiedot Kreikan ἐπικός 'eeppinen' < ἔπος 'sana, puhe'.

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KivistöS&RiikonenHK&SalmenkiviE&Sarasti-WileniusR2007

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Antiikintutkimus:epiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Antiikintutkimus:epiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →