Antiikintutkimus:heksametri
heksametri
heksametri |
Katalektisen daktyylisen heksametrin perusmuoto:
—⏔|—⏔|—⏔|—⏔|—⏔|—⏒
Viides daktyyli korvautuu harvoin spondeella, minkä vuoksi heksametrin muoto merkitään usein myös seuraavasti:
—⏔|—⏔|—⏔|—⏔|—⏑⏑|—⏒
Heksametrissa esiintyvät seuraavat tauot eli kesuurat:
penthemimeres —⏔|—⏔|—‖⏔|—⏔|—⏑⏑|—⏒
hefthemimeres —⏔|—⏔|—⏔|—‖⏔|—⏑⏑|—⏒
kata triton trokhaion —⏔|—⏔|—⏑‖⏑|—⏔|—⏑⏑|—⏒
Lisäksi esiintyy ns. bukolinen diereesi:
—⏔|—⏔|—⏔|—⏔‖—⏑⏑|—⏒
Heksametria käytettiin etenkin epiikassa. Elegisessä distikonissa heksametri vuorottelee pentametrin kanssa.
Aristoteles toteaa Runousopissaan heksametrista seuraavaa:Sankarirunoelmien runomitta 〈heksametri〉 syntyi käytännössä (apo tēs peirās). Jos nyt kehiteltäisiin kertovaa kuvausta (mīmēsis) johonkin toiseen mittaan tai vaihteleviin eri mitttoihin, huomattaisiin, että ne olisivat epäsopivia. Sillä kaikista runomitoista juuri heksametri on ylvään kiirehtimätön (stasimos) ja arvokkaan painokas (onkōdestos). Niinpä se ottaa auliisti vastaan myös oudot sanat ja metaforat, missä suhteessa kertova mimesis onkin muihin 〈runolajeihin〉 verrattuna ainutlaatuinen. (1459b, suom. Kalle Korhonen ja Tua Korhonen.)
Lähikäsitteet
- eleginen distikon (kokonaisuuskäsite)
- epiikka (funktiosuhde)
- runomitta
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Antiikintutkimus:heksametri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Antiikintutkimus:heksametri.)