Oikeustiede:oikeuskirjasto
oikeuskirjasto
| oikeuskirjasto |
Oikeuskirjallisuudella on suuri merkitys käytännön lakimiestyössä sekä oikeustieteen opiskelussa ja tutkimuksessa. Oikeuskirjallisuudesta koostuvia oikeuskirjastoja on esimerkiksi tuomioistuimilla, virastoilla, yliopistoilla, asianajotoimistoilla ja yrityksien lakiasiainosastoilla. Myös yksittäisillä lakimiehillä on niin huomattavia oikeuskirjallisuuden kokoelmia, että niitä voi kutsua oikeuskirjastoiksi.
Oikeuskirjallisuus ja -kirjastot ovat osa oikeuskulttuuria. Oikeuskirjastojen asema osana oikeuskulttuuria heijastaa oikeuskirjallisuuden merkitystä lakimiesprofessiolle ja oikeustieteen tutkimukselle. Oikeuskirjallisuuden merkitys on muuttunut vuosisatojen aikana myös Ruotsissa ja Suomessa. Oikeuskirjallisuuden varhaisina vuosisatoina, 1600-1800-luvuilla, oikeuskirjallisuudella oli suuri painoarvo oikeuslähteenä, kun lainsäädäntö oli niukkaa ja kasuistista. Oikeuskirjastot olivat toisaalta tähän aikaan pienehköjä, mitä selittää kirjojen käyttäjäkunnan pienuus. 1900-luvun loppupuolella oikeuskirjastot kasvoivat suuriksi oikeuskirjallisuuden lisääntyneen tuottamisen ja kasvaneen juristikunnan myötä, vaikka oikeuskirjallisuudella ei enää oikeuslähteenä ollutkaan yhtä keskeistä merkitystä.
Puhuttaessa oikeuskirjastoista osana oikeuskulttuuria ei pidä sivuuttaa yksityiskirjastoja. Ammatistaan ja tieteenalastaan kiinnostuneet lakimiehet ovat varsinkin aiemmin koonnet kotiinsa ja työpaikalleen omia oikeuskirjallisuuden kokoelmia, jotka saattavat laajuudeltaan hyvinkin ylittää esimerkiksi kunnallisten kirjastojen kokoelmat. Yksityiskirjastoilla on myös tärkeä merkitys oikeustieteellisen tutkimuksen tekemisen sosiaalisten suhteiden kannalta, kun tutkijat lainaavat toisiltaan teoksia. Jotkin yksityiskirjastoista sisältävät myös bibliofiilisia aarteita.
Oikeusjärjestelmän ja oikeustieteen muutokset näkyvät myös oikeuskirjastoissa. Esimerkiksi oikeustieteen kansainvälistyminen tai kansainvälisten suuntauksien muuttuminen näkyy kirjastojen kokoelmissa. Nykyään oikeuskirjastojen ulkomainen aineisto on pääosin englanninkielistä, kun taas aiemmin korostui pohjoismainen ja saksalainen aineisto. Viime vuosien vahvimmat muutostrendit oikeuskirjallisuuden käytössä ja oikeuskirjastojen kehityksessä johtuvat digitalisaatiosta, yliopistojen open access -painotuksista ja lakimiesten yhä pidemmälle menevästä erikoistumisesta. Oikeuskirjallisuutta on runsaasti saatavilla sähköisesti, mikä luonnollisesti vähentää tarvetta ammatillisiin kirjakokoelmiin. Myös juristien erikoistuminen kapealle alalle vähentää tarvetta oikeuskirjallisuuden käytölle, koska kapea-alainen asiantuntija tuntee usein oman alansa niin hyvin, ettei oikeuskirjallisuudesta juuri ole lisähyötyä.
Yleisten kirjastojen oikeudellisesta sääntelystä ks. kirjastotoimi.Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:oikeuskirjasto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeuskirjasto.)