Uskontotiede:narratiivinen tutkimus
narratiivinen tutkimus
narratiivinen tutkimus |
Tiennäyttäjiä ovat olleet narratiivinen psykologia ja sosiolingvistiikka. Hermeneutiikan ja emansipatorisen tutkimusotteen inspiroiman ”narratiivisen käänteen” myötä narratiivin käsitettä on alettu käyttää 2000-luvulla yhä useammilla aloilla, eritoten perinne- ja yhteiskuntatieteissä. Perusajatuksena on, että ihmiset merkityksellistävät maailmaansa ja olemassaoloaan tarinallistamalla eli kehittäen ja järjestäen tietoa, muistoja, elämänhistoriaa ja identiteettiään narratiivisten mallien avulla. Myös uskonto tarjoaa tällaisia tulkintamalleja.
Vrt. narratologia erityisesti kaunokirjallisten tekstien tutkimuksessa; kokemuskerronnan tutkimus folkloristiikassa.Kirjoittaja: Tuija Hovi
Kirjallisuutta:
Andrews, Molly & Corinne Squire & Maria Tamboukou (eds.) 2013. Doing Narrative Research. 2nd ed. Los Angeles: Sage.
Ganzevoort, R. Ruard & Maaike de Haardt & Michael Scherer-Rath (eds) 2014. Religious Stories We Live by: Narrative Approaches in Theology and Religious Studies. Boston: Brill.
Holstein, James A. & Jaber F. Gubrium (eds.) 2012. Varieties of Narrative Analysis. Los Angeles: Sage.
Hyvärinen, Matti & Mari Hatavara & Lars-Christian Hydén 2013. The Travelling Concepts of Narrative. Studies in Narrative 18. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company.Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Uskontotiede:narratiivinen tutkimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:narratiivinen tutkimus.)