Oikeustiede:isännänvastuu/laajempi kuvaus

Tieteen termipankista

Palaa takaisin käsitesivulle

Kuten edellä on mainittu, isännänvastuusta on säädetty vahingonkorvauslaissa. Niinpä voidaan puhua vahingonkorvauslain mukaisesta isännänvastuusta silloin, kun vahingon korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia. Silloin on yleensä kysymys työnantajan korvausvastuusta, mutta kyse ei ole pelkästään siitä, mikä ilmenee jo vahingonkorvauslain 3 luvun otsikosta ”Työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu”. Soveltamisala on vielä tätäkin laajempi. Työnantajan määritelmää on laajennettu heti luvun 1 §:n 1 momentissa: ”Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.”

Mainitun 3 luvun 1 §:n 2 momentissa on säädetty muiden kuin työnantajien vastuusta. Vastuu koskee momentin mukaan myös valtiota, kuntaa ja muuta julkista yhteisöä tai laitosta silloin, kun vahinko on aiheutunut sellaisen julkisyhteisön työntekijän taikka yhteisöön virka- tai siihen verrattavassa palvelussuhteessa olen henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Lisäksi käsiteltävän 1 §:n 3 momentissa on vielä määräykset viranomaisten määräyksestä, luottamustoimeen valittuna tai toisen pyynnöstä tehtävää toimittaessaan aiheuttaman vahingon korvaamisesta. Säädös laajentaa entisestään isännänvastuun tai sen kaltaisen korvausjärjestelmän laajuutta.

Julkisen vallan käyttämisen osalta vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssa on seuraavanlainen säännös: "Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon." Edellytyksenä on, ettei toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ole noudatettu. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että julkisen vallan toiminnassa aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta on myös omia lakejaan, joita sovelletaan lakien soveltamisalasääntöjen puitteissa. Silloin vahingonkorvauslainsäännökset syrjäytyvät.

Meillä on eräänlaisena yleisperiaatteena tuotu esille, että työsuorituksen siirtämisen toisen tehtäväksi ei pidä rajoittaa siirtäjän vastuuta. Erityinen merkitys tällä on sopimussuhteissa. Työnantajan vahingonkorvausvastuu syntyykin ilman työnantajan omaa tuottamusta. Riittää, kun työntekijä on toiminut virheellisesti tai jättänyt jotakin tekemättä. Vastuu syntyy, kun voidaan todeta vahingon syntyneen täytettäessä työnantajan vastuulla olevia velvoitteita. Vahinkoa kärsineen ei tarvitse näyttää, kuka työnantajan työntekijöistä vahingon aiheutti.

Työnantaja tai muu yhteisö, joka vastaa avustajiensa aiheuttamista vahingoista, ei välttämättä kärsi vahingonkorvauksen aiheuttamaa tappiota ainakaan kokonaan. Työntekijä, virkamies tai muu vastaava henkilö voi nimittäin olla vastuussa koko vahingosta tai sen osasta työnantajan regressioikeuden perusteella. Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä ovat säännöt työntekijän vastuusta työnantajalle ja 2 §:ssä puolestaan vastaavat säännöt esimerkiksi virkamiesten, asevelvollisten ja luottamushenkilöiden vastuusta.