Filosofia:adaptationismi
adaptationistinen virhepäätelmä | adaptationismi
| adaptationistinen virhepäätelmä | |||
| adaptationismi |
Määritelmä
oletus, jonka mukaan joko kaikki organismien piirteet tai hyödylliset piirteet ovat luonnonvalinnan tuottamia sopeutumia
Selite
Biologisessa maailmankuvassa oli 1980-luvulle saakka hyvin tavallista samaistaa funktion, luonnonvalinnan ja sopeutumisen käsitteet, mikä oli erityisen tavallista sosiobiologisessa argumentaatiossa ja yhä evoluutiopsykologiassa. Steven J. Gould ja Richard Lewontin esittivät kuitenkin kuuluisassa artikkelissaan “The spandrels of San Marco and the Panglossian paradigm: a critique of the adaptationist programme”, että näiden käsitteiden kanssa on oltava tarkempi, muuten ajaudutaan nk. adaptationistiseen virhepäätelmään: siitä että jokin piirre tai ominaisuus vallitsee, vedetään johtopäätös, että se on 1. optimaalinen funktionaalinen sopeutuma ja 2. tullut luonnonvalinnan ohjaamassa sopeutumisprosessissa valituksi. Gouldin ja Lewontinin argumentin mukaan optimaalinen sopeutuneisuus on mahdollista vain erityisissä olosuhteissa ja osa luonnonvalinnan tuottamista organismien ominaisuuksista ei ole millään tavalla funktionaalisia, vaan pikemminkin rakenteellisia sivutuotteita. Organismin piirteen olemassaolosta ei seuraa sen hyödyllisyys tai funktionaalisuus eikä sen hyödyllisyydestä voi a priori päätellä, että piirre olisi sopeutumisprosessin tulos. Gould ja Lewontin vaativat, että väite jonkin piirteen luonteesta sopeutumana edellyttää erityistä ja erillistä evidenssiä sopeutumisprosessista, joka sopeutuman on tuottanut.
Lähikäsitteet
- adaptaatio (osakäsite)
- funktio (osakäsite)
- luonnonvalinta (osakäsite)
- sosiobiologia (ominaisuuden kantaja)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:adaptationismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:adaptationismi.)