Oikeustiede:summum ius summa iniuria
summum ius summa iniuria
| summum ius summa iniuria |
Lausumalla tarkoitetaan ja on jo antiikin ajoista tarkoitettu, että oikeusnormien hyvin joustamattomalla soveltamisella saatetaan päätyä noiden normien tarkoitusperien vastaisiin ja kohtuuttomiin lopputuloksiin. Lausuma sisältyy myös Olaus Petrin tuomarinohjeisiin, joista 10. ohje lausuu: "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana." Sen sijaan perustuslain 2 § 3 momentin mukaan "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." – eikä siinä puhuta erityisesti älyn käyttämisestä tai armosta mitään.
Keskustelu lain sanamuodosta ja oikeasta tarkoituksesta, legalismin ja tavoitteellisuuden suhteesta sekä abstraktista ja konkreetista oikeudenmukaisuudesta kuuluu kaiken laintulkinnan pysyviin ongelmiin aina Aristoteleen ajoista lähtien.Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:summum ius summa iniuria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:summum ius summa iniuria.)