historiallinen koulukunta


historiallinen koulukunta

Määritelmä 1800-luvun alussa Saksassa syntynyt oikeustieteen suuntaus, joka korosti oikeuden ankkuroitumista kansalliseen historialliseen perinteeseen ja sen kulloiseenkin oikeusvakaumukseen, joka puolestaan ilmeni erityisesti tavanomaisena oikeutena (ks. tapaoikeus) sekä sittemmin juristikunnan luomana juristioikeutena (Juristenrecht) tai professorioikeutena (Professorenrecht)

Selite Historiallinen koulukunta levisi Saksan ohella myös eräisiin muihin maihin, paitsi germaaniselle alueelle myös jossain määrin Venäjälle. Suomessa oikeustieteellinen tutkimus oli kautta 1800-luvun varsin historiallisesti painottunut ilman, että ennen 1860-lukua olisi sanottavasti omaksuttu historiallisen koulukunnan systeemi-ideoita – mutta tällöin esikuvana oli jo silloinen käsitelainoppi. Kiinnostus kansan vaiheita ja oikeusvakaumusta kohtaan oli Suomessa kuten Saksassakin myös nationalistis poliittista. Saksassa haikailtiin kuitenkin Saksan yhdistymistä, Suomessa puolestaan menetettyä yhteyttä vanhaan emämaahan, yhteyttä, jonka konkreettisena, jatkuvana ilmenemismuotona oli vuosisataisen oikeusyhteyden tuottaman yleisen lain, vuoden 1734 lain, jatkuva voimassaolo, vaikka Suomi oli 1809 joutunut Venäjän valtaan.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BjörneL1984, ThibautA1973, vonSavignyF1973, WieackerF1967, KlamiH1990b

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.12.2024: Oikeustiede:historiallinen koulukunta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:historiallinen koulukunta.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →