Oikeustiede:contra legem -ratkaisu/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Contra legem -ratkaisun perusteet. Tapaukset, joissa contra legem -ratkaisu saattaa tulla harkittavaksi, ovat sangen heterogeenisia, eikä ole yleisellä tasolla mahdollista antaa muuta kuin hyvin karkeita suuntaviivoja. Selvää on, että tuomarinohjeista ilmenevä valtuus tuomita vastoin lakia on liian laaja (ks. tuomarinohjeet 8—13, etenkin 13: "Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sen tähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän"). Vastaavia lausumia esiintyy yleisesti varsinkin antiikin ja keskiajan oikeusajattelussa. Niiden taustalla on kirjoitetun lain yleinen puutteellisuus ja vanhentuneisuus, niin kuin asia on myös Olaus Petrin tuomarinohjeiden kohdalla.

Mitä selkeämmin normi soveltuu tapaukseen, sitä vahvempia argumentteja vaaditaan sen jättämiseksi soveltamatta. Argumentteina tulevat kyseeseen ennen muuta normin tavoitteet.

Analogian ja contra legem -ratkaisun suhde. Joskus voi olla vaikea tehdä eroa analogian ja contra legem -ratkaisun välillä. Näin on esimerkiksi silloin, kun verovelvollisuudesta laissa säädettyä poikkeusta laajennetaan tapaukseen, jota poikkeus sanamuotonsa mukaan selvästikään ei koskisi. Tällöinhän ratkaisu tehdään analogian kautta contra legem, kun verovelvollisuusnormi näin jää soveltamatta.

Analogiassa ja contra legem -ratkaisussa on kysymys samasta asiasta, vapaasta suhtautumisesta kirjoitettuun lakiin. Aikaisemmin lainsäädäntö oli heikosti kattavaa, jolloin jouduttiin laajalti turvautumaan analogiaan; nykyisin tilanne on pikemmin se, että lainsäädäntö tulee ylikattavaksi. Ruotsalainen Per Olof Ekelöfin kehittämä radikaali teleologinen tulkintametodi tähtää muun ohella tällaisten tilanteiden poissuljentaan.

Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala