Oikeustiede:oikeuden jumalatar/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Alkuperä ja historia. Antiikin Kreikan ja Rooman oikeuden jumalattaret palautuvat viime kädessä muinaiseen Egyptiin ja sen Maat-jumalattareen.

Kreikassa oikeuteen ja oikeudenmukaisuuteen kytkeytyi kolme jumalatarta, joiden symboliikassa oli toisistaan poikkeavia painotuksia. Themis (Θέμις) oli taivaallisen oikeudenmukaisuuden jumalatar, ja hänen tyttärensä Dike (Δίκη) edusti puolestaan maallista oikeudenmukaisuutta. Kolmas oikeutta vartioiva jumalatar oli Nemesis (Νέμεσις), joka toteutti oikeudenmukaisen koston vakavista rikoksista ja antoi hyvityksen loukatuille. Nemesis edusti oikeudentajua, joka ei voinut sallia oikeutta loukattavan rankaisutta. Jumalattaren nimi liitetäänkin muinaiskreikan verbiin, jolla on merkitys "antaa ansionsa mukaan".

Kreikasta oikeuden jumalattaren mytologia siirtyi Roomaan, jossa jumalattaresta käytettiin nimeä Iustitia (sana viittaa oikeuteen ja oikeudenmukaisuuteen). Koska roomalaiset eivät tuntenee pieniä kirjaimia, eikä u- ja v-kirjaimia erotettu toisistaan, nimen alkuperäinen kirjoitusasu, joka esiintyy edelleen varsinkin piirtokirjoituksissa, on IVSTITIA (ks. ius). Toisaalta sanan uuslatinainen muoto on justitia (ts. j-kirjain i-kirjaimen sijaan).

Esiintyminen taiteessa ja kirjallisuudessa. Oikeuden jumalatar esiintyy oikeuteen ja lainkäyttöön liittyvässä taiteessa ja allegoriana juridisissa, filosofisissa ja uskonnollisissa teksteissä antiikista nykypäivään. Vuosisatojen mittaan länsimaissa ja nyttemmin kaikkialla maailmassa on tehty lähes lukemattomia veistoksia, maalauksia ja miniatyyrejä (kirjoissa, mitaleissa, rahoissa jne.), jotka kuvaavat oikeuden jumalatarta varustettuna jollakin tai joillakin oikeuden tunnuskuvilla (vaaka, miekka, silmäside jne.). Samoin on olemassa valtava määrä erikielisiä tekstejä, joissa oikeuteen ja oikeudenmukaisuuteen viitataan allegorisesti jollakin oikeuden jumalattaren klassisella nimityksellä.

Tyypillisesti oikeuden jumalattaren veistos seisoo tuomioistuinrakennuksen edustalla tai sen sisätiloissa. Esimerkkejä voidaan helposti esittää kaikkialta maailmasta. Muita tyypillisiä jumalattaren veistosten ja kuvien sijaintipaikkoja ovat mm. kuninkaalliset linnat ja kaupunkien keskustorit. Toisaalta erityisen maininnan ansaitsevat aihetta koskevat miniatyyrit vanhassa oikeuskirjallisuudessa. Keskiajan lainopilliset käsikirjoitukset oli usein varustettu kuvituksella, ja sama koski alan painotuotteita kirjapainotaidon leviämisen jälkeen. Veistosten ja maalausten tavoin oikeuden jumalatar oli keskeisessä asemassa lainopillisen kirjallisuuden kuvituksessa. Oikeuden jumalatar esiintyykin lukuisten kirjojen nimiölehdillä eri tavoin kuvattuna.

Jumalattaren kantamat tunnuskuvat. Veistoksissa ja kuvissa, niin oikeussaleissa kuin muualla oikeuden jumalatar kantaa yleensä vaakaa ja miekkaa, mutta joskus myös oikeuden muita perinnäisiä tunnuskuvia, kuten liktorin vitsakimppua tai kirvestä. Miekka palautuu antiikin Kreikkaan ja liktorin vitsakimppu Roomaan. Vaa’an alkuperä on ajallisesti vieläkin kauempana. Egyptiläisellä Maat-jumalattarella on usein kädessään vaaka.

Oikeuden jumalatar esitetään joissain taideteoksissa silmät sidottuina, toisissa taas ilman silmäsidettä. Molemmista vaihtoehdoista on viime vuosisadoilta runsaasti esimerkkejä. Vaihtelun syynä on silmien sitomisen symbolinen kaksitulkintaisuus. Yhtäältä silmäside on jo ammoin kytketty lainkäytön tasapuolisuuteen: tuomarin on suljettava silmänsä epäasianmukaisilta seikoilta. Toisaalta peitettyihin silmiin on liitetty kielteisiä mielikuvia: sokea hapuilee pimeässä.

Kokeilevuus ja kansalliset erityispiirteet. Nykyaikana jumalattaren veistoksissa tai kuvissa on paljon kokeilevuutta. Tällainen teos on vaikkapa Liisa ja Timo Ruokolaisen veistos Oikeudenjumalatar Themis ja hänen ratsunsa juhlahaarniskoissaan (1995) Tampereen oikeustalossa. Välistä uuden taiteen erikoispiirteet kytkeytyvät kansallisiin perinteisiin. Intian korkeimmassa oikeudessa on näyttävä muraali, joka koostuu kolmesta kuvasta. Yksi niistä esittää oikeuden jumalatarta – mutta hänellä ei ole yllään kreikkalais-roomalaisesta antiikista peräisin oleva asu vaan intialainen sari.

Osaltaan oikeuden kuvallisuudessa näkyvät yhteiskunnalliset arvot. Etelä-Carolinassa protestoitiin 1930-luvulla uutta oikeuden jumalattaren veistosta vastaan, koska tällä nähtiin olevan selviä mulattipiirteitä. Asenteiden muutosta kuvaa hyvin se, että vuonna 1993 paljastettiin ns. Neitsytsaarten Themis, joka seisoo liittovaltion tuomioistuimen edessä St. Croixissa (Yhdysvaltain Neitsytsaarilla). Patsas esittää arkiasuista ja liinapäistä mustaihoista naista, joka pitelee oikeuden vaakaa (ks. kuva artikkelissa Mattila 2013: 40).

Satiiriset jumalattaret. Satiirisella oikeuden kuvalla on pitkä historia ja perinne jatkuu myös nykyaikana. Hyvä esimerkki on kuva, jonka kanadalainen pilapiirtäjä Serge Chapleau julkaisi 2002 Helvetin Enkeleitä koskevan oikeudenkäynnin jatkuvista lykkäyksistä tuohtuneena. Kuvassa roteva Helvetin Enkeli on ryöstänyt mukaansa hennon ja pelokkaan oikeuden jumalattaren. Moottoripyörän takasatulaan pakotetun jumalattaren silmät ovat sidotut, ja oikeuden vaaka heiluu tahdottomasti hänen veltossa kädessään (ks. kuva artikkelissa Mattila 2013: 42).

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila