Ympäristötieteet:villiinnytys
villiinnytys
villiinnytys | (ehdotettu) |
Luonnonsuojelija ja ympäristöaktivisti Dave Foremanin kerrotaan ensimmäisenä keksineen termin ”rewilding.” Painettuna termi esiintyi ensimmäisen kerran 5. helmikuuta 1990 amerikkalaisessa Newsweek viikkolehdessä Jennifer Footin artikkelissa “Trying to Take Back the Planet.” Tieteellisen keskustelun villinnyttämisestä aloittivat suojelubiologi Michael Soulé ja Reed Noss artikkelissaan “Rewilding and Biodiversity: Complementary Goals for Continental Conservation” 1990-luvun loppupuolella. Villiinnytys ei kuitenkaan ole vielä täysin vakiintunut käsitteenä tai toimintana, varsinkaan Suomessa. Englanninkielinen termi rewilding on kuitenkin vakiintuneempi. Vuonna 2011 se lisättiin Chambers sanakirjaan (12 painos), mutta sen käsitteellisestä sisällöstä käydään yhä keskustelua.
Esimerkiksi David Nogués-Bravo ym. erottavat neljä erilaista villiinnyttämisen luokkaa: (1) villiinnytys, (2) pleistoseeni viillinnytys, (3) passiivinen villiinnytys ja (4) siirto villiinnytys. Vaikka villiinnytyksen määritelmällisestä sisällöstä vielä kiistelläänkin, villiinnytyksen tärkeimmät päämäärät on kiteytetty kolmeen K:hon: keskus, käytävä ja karnivori (engl. ”Cores, Corridors and Carnivores”). Nämä korostavat suurien keskeisten luonnonsuojelualueiden tärkeyttä, ekologisten käytävien merkitystä keskeisten suojelualueiden yhdistämisessä toisiinsa kapeiden elinympäristökaitaleiden avulla sekä avainlajien (usein karnivoreja eli lihansyöjiä) tärkeää roolia luonnon monimuotoisuuden ja villeyden suojelussa.Erikieliset vastineet
rewilding | englanti (English) | (suositeltu) |
Lähikäsitteet
- ekologinen ennallistaminen (vieruskäsite)
- luonnonsuojelu (yläkäsite)
- pleistoseeni villiinnytys
Käytetyt lähteet
Fraser 2009, Soulé & Noss 1998, Nogués-Bravo ym. 2016, Rewilding Finland, Monbiot 2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Ympäristötieteet:villiinnytys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Ympäristötieteet:villiinnytys.)