valtiosopimukseen sitoutuminen


valtiosopimukseen sitoutuminen

Määritelmä toimi, jolla valtio ilmaisee kansainvälisellä tasolla suostumuksensa noudattaa valtiosopimusta

Selite

Valtiosopimusoikeutta koskevassa Wienin yleissopimuksessa (SopS 32 ja 33/1980) valtiosopimukseen sitoutumisen tavoista on määrätty sopimuksen 11-17 artiklassa. Valtiosopimukseen voi sitoutua allekirjoittamalla sopimus ilman hyväksymis- tai ratifioimisvaraumaa, noottien- tai kirjeenvaihdolla, ratifioimalla, hyväksymällä, liittymällä tai muulla osapuolten sopimalla tavalla. Kunkin valtiosopimuksen loppumääräyksissä on ilmastu se tapa tai ne tavat, jolla kyseiseen valtiosopimukseen voi sitoutua. Kansainvälisoikeudellisesti eri sitoutumistavoilla ei ole eroa.

Valtiosopimukseen sitoutumalla osapuoli ilmoittaa, että se on sitoutunut noudattamaan sopimusta ja suorittanut kaikki ne valtionsisäiset toimet, jotka ovat tarpeen sopimuksen voimaantulolle valtion hallitsemalla alueella. Samalla valtio sitoutuu noudattamaan valtiosopimuksen määräyksiä suhteessa muihin valtioihin, jotka ovat tehneet saman toimen.

Valtiosopimukseen sitoutumisen on oltava ehdoton. Se ei siten voi olla riippuvainen muiden osapuolten sitoutumisesta, ellei sopimuksessa erikseen niin määrätä. Ehdottomuus ei kuitenkaan ole esteenä varaumien tekemiselle tai jopa sopimuksen irtisanomiselle ennen sen voimaantuloa.

Valtiosopimukseen sitoutuminen on erotettava valtiosopimuksen voimaantulosta. Valtiosopimuksen voimaantulolla tarkoitetaan hetkeä, jolloin valtiosopimukseen sitoutuneesta valtiosta tulee valtiosopimuksen osapuoli.

Sopimusmuutokseen sitoudutaan kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti. Jos pääsopimuksessa ei ole määräyksiä menettelytavoista, osapuolet sopivat niistä. Monenvälisiä sopimuksia ja erityisesti niiden teknisiä liitteitä muutettaessa käytetään usein niin sanottua opting out tai contracting out -menettelyä. Näissä tapauksissa kansainvälisessä konferenssissa tai kansainvälisen järjestön kokouksessa päätetty muutos tulee valtiota sitovaksi, jos valtio ei vastusta muutosta määräajassa. Yksinkertainen muuttamismenettely voi olla myös sellainen, että kaikki osapuolet tulevat muutokseen sidotuiksi, ellei tietty määrä valtioita vastusta muutosta määräajassa (ns. hiljaisuusmenettely).

Monenvälisissä sopimuksissa sitoutuminen tapahtuu tallettamalla erillinen sitoutumiskirja (hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirja) sopimuksessa määritellyn tallettajan huostaan taikka ilmoittamalla sitoutumisesta tallettajalle nootilla. Sitoutumiskirjan allekirjoittaa vakiintuneen käytännön mukaan valtion tai hallituksen päämies taikka ulkoministeri. Kahdenvälisissä sopimuksissa sitoutumisesta ilmoitetaan toiselle osapuolelle yleensä nootilla, taikka sitoutumiskirjat vaihdetaan sopimusvaltioiden välillä.

Käytetyt lähteet: Ulkoministeriö: Valtiosopimusopas, 2017, http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=366894&nodeid=49540&contentlan=1&culture=fi-FI, s. 54-57 ja s.61-66, viitattu 23.3.2018

UN Treaty Handbook, https://treaties.un.org/doc/source/publications/THB/English.pdf, s. 8-10, viitattu 29.3.2018

Lisätiedot
Kirjoittajat: Taru Kuosmanen ja Kaija Suvanto

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AustA2013, s. 87-113, VilligerME2009, s. 172-241

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:valtiosopimukseen sitoutuminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:valtiosopimukseen sitoutuminen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →