Arkeologia:esine
esine
| esine | |
| tavara | (vältettävä) |
Oleellisin esinettä määrittävä piirre, joka periytyy jo artefaktin käsitteestä – sikäli kun se asetetaan esineen yläkäsitteeksi, on esineen synty ja olemassaolo inhimillisen idean, intention, suunnittelun ja toteutuksen tuotteena. Ihminen valmistaa esineen ja lopputulos riippuu paitsi valmistajan tiedoista ja taidoista niin ennen kaikkea esinettä ja esineiden luokkia koskevista käsitteellistyksistä. Esineiden suunnittelijoilla, valmistajilla ja käyttäjillä on siis esineiden kategorioita ja tyyppejä koskevaa tietoa, jota tarvitaan arjessa ja maailmassa toimimiseen. Inhimillinen intentio sulkee esineen käsitteestä pois ei-inhimillisten eläinten artefaktit, esimerkiksi hämähäkinverkot ja majavien padot sekä ns. ekofaktit, esimerkiksi ruuaksi valmistetun kalan suomut ja ruodot.
Esine valmistetaan tiettyä tarkoitusta ja funktiota varten, mikä puolestaan ulossulkee valmistuksen sivutuotteet sekä vahingossa syntyneet artefaktit. Tämä ei tarkoita sitä, että esineen tarkoitus olisi muuttumaton, tai etteikö esineitä voisi käyttää luovasti ja odottamattomilla tavoilla. Oma kysymyksensä on, synnyttääkö uudenlainen käyttö myös tietyssä mielessä uuden esineen.
Esineelle ominainen ja sitä edelleen artefaktista ja ekofaktista erottava piirre on edellytys materiaalin muokkaamisesta. Toisin sanoen esineen käsitteen alaan eivät kuulu muokkaamattomat aineet, kappaleet ja välineet (nk. naturefacts) joita voidaan kuitenkin käyttää esineinä. Toisaalta luonnonesineiden käyttö esineinä voi muokata materiaalia (esim. iskukivet), jolloin käyttöjälkiä kantava kappale on ainakin arkeologian kontekstissa luontevaa luokitella esineeksi.
Esineen materiaaliseen, aineelliseen ulottuvuuteen kuuluu lisäksi se, että esine on konkreettinen kappale, käsinkosketeltava, pysyvä ja eloton. Näin ollen esineitä eivät tässä mielessä ole abstraktit ja elolliset artefaktit, kuten algoritmit tai digitoidut esineet, erilaiset tapahtumat tai vaikkapa muuntogeeniset eliöt. Pysyvyys - kuten jossain määrin elollisuuskin - on kuitenkin suhteellista, eikä tarkoita muuttumattomuutta. Tietyissä kulttuureissa mm. joidenkin alkuperäiskansojen maailmankuvassa esineet voidaan ymmärtää eläviksi, mutta kyse on tällöin ehkä ennemminkin elolliseen ja elottomaan liittyvistä käsitteellistyksistä ja määritelmistä kuin esineiden ja ei-esineiden välisestä jaottelusta. Huomionarvoista on, että esine-sanaa on vanhastaan käytetty myös viitattaessa ihmisiin jonkun toiminnan kohteena.Erikieliset vastineet
| exhibit | englanti (English) | (näyttelyesine) |
| object | englanti (English) | |
| thing | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- aineellisuus (ominaisuus)
- artefakti (yläkäsite)
- rakenne (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Arkeologia:esine. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:esine.)