Oikeustiede:yksipuolinen tuomio/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Yksipuolisen tuomion oikeuspoliittisiin perusteisiin kuuluu asianosaisten yksityisautonomia sekä siihen perustuva prosessuaalinen määräämisperiaate (dispositiivinen periaate). Kun riita-asiassa on sovinto sallittu, tuomioistuimen tehtäviin valtion viranomaisena ei kuulu passiiviseksi jäävän asianosaisen yksityisoikeudellisten etujen valvonta. Tämä on asianosaisen itsensä tehtävä. Passiviteetin oletetaan ilmentävän sitä, että asianosaisella ei ole jutussa vaatimuksia tai, että hänen vaatimuksensa eivät ole aineellisen oikeuden mukaisia.

Määräämisperiaatteella on kuitenkin rajansa, joita tuomioistuimen on viran puolesta valvottava. Kannetta, joka on selvästi perusteeton, ei saa hyväksyä yksipuolisella tuomiolla. Tältä osin kanne on hylättävä tuomiolla, siis pääasiaratkaisulla, jossa on perusteltava, miksi kanne on aineellisen oikeuden mukaan selvästi perusteeton. Kanteen hylkäävä tuomio on selvän perusteettomuuden nojalla annettava viran puolestakin, vaikka vastaaja jättäytyisi asiassa kokonaan passiiviseksi. Kanteen selvä perusteettomuus tarkoittaa joko sitä, että kanteen perusteiksi esitetyt tosiasiaväitteet ovat yleisen tiedon mukaan (notorisesti) epätosia tai mahdottomia taikka sitä, että totuutta vastaavista seikoista ei aineellisen oikeuden mukaan voi seurata kannevaatimuksen mukaista lopputulosta eli kantajan vaatimaa oikeusseurausta. Näin ollen selvä perusteettomuus voi kohdistua joko kanneperusteeseen (causa) tai kannevaatimukseen (petitum) – ääritapauksessa molempiin. Sen sijaan jutun näyttökysymyksen tai oikeuskysymyksen epäselvyys ei ilmennä kanteen selvää perusteettomuutta. Tällöinhän oikeudenkäynnissä juuri käsitellään ja ratkaistaan epäselvät kysymykset. Kanteen hylkääminen tuomiolla selvän perusteettomuuden nojalla on poikkeuksellista, mutta EU-oikeuteen perustuvan kuluttajansuojaoikeuden alueella tuomioistuinten on entistä laajemmin tutkittava viran puolesta, että kanteen mukaisella lopputuloksella ei loukata kuluttajia suojaavaa kohtuusperiaatetta.

Yksipuolinen tuomio on ulosottoperuste, kuten tuomiokin. Jos kanne on hyväksytty yksipuolisella tuomiolla, on – eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta – kantajan asiana antaa se tiedoksi vastaajalle ja tarvittaessa hakea ulosottomieheltä pakkotäytäntöönpanoa. Saatuaan yksipuolisen tuomion todisteellisesti tiedoksi on hävinneellä asianosaisella 30 päivän määräaika hakea siihen muutosta siltä tuomioistuimelta, joka antoi yksipuolisen tuomion. Tämä muutoksenhakukeino, jota kutsutaan lakitekstissä takaisinsaanniksi, on ainoa laillinen muutoksenhakukeino yksipuolista tuomiota vastaan. Yksipuolisessa tuomiossa on oltava muutoksenhakuohjeet, joista asia käy ilmi. Jos yksipuolisesta tuomiosta tehdään valitus seuraavaan instanssiin, valitus on jätettävä tutkimatta.