Oikeustiede:kumulaatio oikeudenkäynnissä/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Objektiivinen ja subjektiivinen kumulaatio. Objektiivisessa kumulaatiossa sama kantaja esittää samaa vastaajaa vastaan useita eri kanteita. Kanteet yksilöityvät eri asioiksi juuri sillä perusteella, että kannevaatimuksia on enemmän kuin yksi. Subjektiivisessa kumulaatiossa on puolestaan kysymys siitä, että joko kantaja- tai vastaajapuolella – tai molemmilla puolilla – on useita asianosaisia, jotka ovat keskenään myötäpuolia.
Kumulaatio siviiliprosessissa. OK 18:1-6:ssä erotetaan toisistaan harkinnanvarainen ja pakollinen kumulaatio. Tuomioistuin voi harkinnanvaraisesti yhdistää useat siviilikanteet käsiteltäviksi samassa oikeudenkäynnissä jo sillä edellytyksellä, että yhdistäminen edistää asioiden selvittämistä. Harkinnanvaraisen kumulaation tuomioistuin voi myös purkaa määräämällä myöhemmin, että kanteet käsitelläänkin erikseen. Kumulaatio on pakollinen eli kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä ensinnäkin silloin, kun kanteet johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Perusteiden olennainen samuus ei tarkoita kanneperusteiden identtisyyttä, vaan riittää, että jokin olennainen tosiasiaväite tai useampi väite koskee samaa tapahtumainkulkua. Pakollisen kumulaation piiriin kuuluu myös vastaajan nostama kanne kantajaa vastaan, jos vastaajan kanne koskee samaa tai samaan yhteyteen kuuluvaa asiaa taikka saatavaa, jota vastaaja voi käyttää kuittaukseen (vastakannekumulaatio). Lisäksi kumulaatio on pakollinen, jos oikeudenkäynnin ulkopuolinen kolmas taho nostaa kanteen asianosaista tai molempia asianosaisia vastaan siitä, mitä alkuperäisten asianosaisten välinen riita koskee. Tällaisessa asetelmassa, jota on perinteisesti kutsuttu pääväliintuloksi, kumulaation pakollisuus edellyttää kuitenkin pääväliintulijan – siis alkuperäiseen oikeudenkäyntiin nähden ulkopuolisen kantajan – vaatimusta. Pakollisiin kumulaatiotilanteisiin kuuluvat myös takautumis- eli regressikanteet: asianosaisella on oikeus nostaa samassa oikeudenkäynnissä käsiteltäväksi kanne sivullista vastaan siltä varalta, että asianosainen häviää asian ja tästä lopputuloksesta seuraa hävinneelle asianosaiselle aineellisoikeudellinen vaade sivullista kohtaan. Tyyppiesimerkki tällaisesta regressikanteesta on takaajan nostama kanne päävelallista vastaan jutussa, jossa päävelkoja vaatii takaajalta maksua takauksen perusteella. Tällöin takaaja saa ajaa samassa oikeudenkäynnissä päävelallista vastaan omaa kannettaan päävelallisen takautumisvastuusta. Jutun lopputuloksen varalta ajettavasta kanteesta on kysymys myös silloin, kun sivullinen nostaa kanteen vireillä olevan jutun asianosaista tai molempia asianosaisia vastaan siltä varalta, että lopputuloksesta aiheutuu sivulliselle oikeuksia tai velvollisuuksia alkuperäisiä asianosaisia kohtaan.
Kanteiden yhdistämisellä on myös eräitä prosessuaalisia edellytyksiä (OK 18:7, minkä lisäksi kanteiden nostamisen ajankohdan merkityksestä säädetään 18:1-2:ssä). Kumulaation "luonnollisiin" edellytyksiin kuuluu, että kanteet on nostettu samanaikaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täsmälleen samaa vireilletulopäivää vaan sitä, että kanteiden nostamisen välinen aika on niiden yhdistämisen kannalta käytännössä merkityksetön. Lisäksi edellä käsitellyissä pääväliintulossa, vastakanteessa sekä regressi- ja seurannaiskanteissa tuomioistuin voi käsitellä kanteet erikseen, jos myöhempi kanne on nostettu alkuperäisen kanteen valmistelun päättymisen jälkeen, eikä niiden käsittely samassa oikeudenkäynnissä käy haitatta päinsä. Alkuperäisen kanteen valmistelun päättyminen siis purkaa kumulaation pakollisuuden. Prosessuaalisiin edellytyksiin kuuluu myös se, että kanteet on nostettu samassa tuomioistuimessa, että tuomioistuin on toimivaltainen kaikkien kanteiden käsittelyyn ja että ne voidaan laillisesti käsitellä samanlaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä.
Jottei kumulaation pakollisuus johtaisi yksittäistapauksessa oikeudenkäynnin epätarkoituksenmukaiseen laajentumiseen, tuomioistuimella on käytössään keinoja jaotella muutoin kumuloitavat kanteet tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi. Ensinnäkin on mahdollista valmistella erikseen asian erillisiä osia, määrätä pääkäsittely erikseen sellaisesta kysymyksestä, joka saadaan ratkaista erikseen ja määrätä asian osan valmisteltavaksi uudelleen. Lisäksi kumulaatio voidaan purkaa osatuomiolla tai välituomiolla.
Kumulaatio rikosprosessissa. Rikosprosessissa kumulaatiokysymys koskee ensinnäkin useiden syytteiden käsittelemistä joko siksi, että samaa henkilöä vastaan on nostettu useampi syyte tai siksi, että useita henkilöitä syytetään samasta (tai useasta samasta) rikoksesta. Toiseksi kumulaatio rikosprosessissa koskee syytteen ja siinä tarkoitettuun rikokseen perustuvan tai siitä muutoin johtuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsittelyä.
Perussäännös useiden syytteiden käsittelemisestä on ROL 5:18.1:ssa. Jos saman vastaajan eli syytetyn väitetään tehneen useamman rikoksen, syytteet kaikista rikoksista käsitellään yhdessä eli kumuloidaan samaan oikeudenkäyntiin, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Näin menetellään myös, jos syytteissä väitetään eri vastaajien tehneen saman rikoksen. Syytteet yhdistetään samaan oikeudenkäyntiin myös silloin, kun syytteissä väitetään eri vastaajien tehneen eri rikoksia, jos yhteinen käsittely on eduksi asian selvittämiselle. Syytteiden kumulointi voidaan kuitenkin myöhemmin purkaa eli määrätä ne käsiteltäviksi erikseen, jos se on asian käsittelyn kannalta edullista. Rikosprosessin kumulaatiosääntely on siten jossain määrin harkinnanvaraisempaa kuin siviiliprosessin, joskin molemmissa ratkaisevaa on asioiden välinen yhteys sekä yhteisen todistusaineiston merkitys. Rikosasioissa kumulaatioharkintaan vaikuttaa olennaisesti myös yhteisen rangaistuksen määrääminen saman vastaajan tekemistä useista rikoksista.
Rikosprosessissa käsitellään varsin usein myös rikokseen perustuvaa tai siitä muutoin johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Syytteen ja yksityisoikeudellisen vaatimuksen kumulaatiosta säädetään ROL 3 luvussa, jonka 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta (adheesioprosessi). Koska syyte ja yksityisoikeudellista vaatimusta koskeva kanne voivat olla vireillä myös erikseen ja oikeuspaikkanormiston mukaan eri tuomioistuimissakin, kumulaatio voidaan rikosprosessissa toteuttaa jopa niin, että yksityisoikeudellista vaatimusta käsittelevä tuomioistuin siirtää asian käsiteltäväksi syyteasian yhteydessä. Edellytyksenä on, että siirtoon on erityistä syytä (ROL 3:2.2). Toisaalta tuomioistuin voi määrätä kumulaation myös purettavaksi, jolloin yksityisoikeudellinen vaatimus käsitellään siviiliprosessuaalisessa järjestyksessä. Tuomioistuimen ratkaisuun, jolla asiat on yhdistetty tai erotettu, ei saa hakea muutosta.
Myös rikokseen perustuviin tai siitä johtuviin yksityisoikeudellisiin vaatimuksiin soveltuvat OK 18:5:n mukaiset regressi- ja seurannaiskannekumulaatiot. Näin ollen tällainen kanne voidaan nostaa ja käsitellä rikosprosessissa.
ROL 11:5:ssä säädetään rikosprosessuaalisen kumulaation purkamisesta osatuomiolla tai välituomiolla. Kumulaatio voidaan purkaa ratkaisemalla erikseen jokin kumuloiduista syytteistä ja jatkaa muiden syytteiden käsittelyä. Samaa vastaajaa koskevien syytteiden ratkaiseminen erikseen kuitenkin edellyttää, että se on asian käsittelyn kannalta perusteltua. Tuomioistuimen on ratkaistava syyllisyyskysymys välituomiolla ennen kuin se määrää rikosasian vastaajan mielentilatutkimukseen. Näissä tapauksissa voidaan samalla välituomiolla purkaa myös syytteen ja yksityisoikeudellisen vaatimuksen tai muun vaatimuksen välinen kumulaatio, toisin sanoen ratkaista tällainen vaatimus välituomiolla erikseen.