Estetiikka:konkreettinen musiikki
konkreettinen musiikki
| konkreettinen musiikki |
Konkreettinen musiikki samaistetaan usein akusmaattiseen musiikkiin, sillä se syntyy erilaisten nauhoitettujen tai elektronisesti tuotettujen äänten yhdistelmänä.
Magneettinauhan kehityksen myötä 1940-luvulla erilaisten akustisten äänilähteiden nauhoittaminen korkealaatuisesti tuli mahdolliseksi. Tämä innosti erityisesti ranskalaisia radion parissa työskennelleitä säveltäjiä kokeilemaan uuden nauhoitustekniikan mahdollisuuksia musiikin luomisessa. Konkreettisen musiikin varhainen merkkiteos, Pierre Schaefferin Cinq études de bruits (1948) koostuu esimerkiksi junien ja laivojen äänistä sekä nauhatekniikoilla muokatuista pianon äänistä.
Konkreettisen musiikin erityispiirteenä on pidetty sen materiaalilähtöisyyttä. Toisin kuin perinteinen sävelletty musiikki, konkreettisen musiikin lähtökohdat ovat "konkreettisissa", ts. ei-instrumentaalisissa äänissä, joiden kollaasista, montaasista ja kompositiosta musiikkiteos koostuu. Tässä mielessä konkreettisen musiikin komposition periaatteet muistuttavat hyvin paljon elokuvan lähtökohtia.
Erikieliset vastineet
| concrete music | englanti (English) | |
| musique concrète | ranska (français) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Estetiikka:konkreettinen musiikki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:konkreettinen musiikki.)