Filosofia:humen haarukka
Humen haarukka
| Humen haarukka |
Selite
David Humen (1711-1776) haarukkana tunnettu argumentti koskee kahta erityyppistä tietoväitettä. Otetaan kaksi erilaista väitettä:
1) Kaikki rikolliset ovat rikkoneet lakia
2) Charles Manson on rikollinen
Molemmat väitteet ovat Humen mukaan tosia, mutta eri syistä. Ensimmäisessä tapauksessa väite on määritelmällisesti tosi, sillä "rikollinen" tarkoittaa henkilöä, joka on rikkonut lakia. Siten lauseen jälkimmäinen osa eli predikaatti vain toistaa sen mikä on sanottu ensimmäisessä osassa eli subjektissa. Tälläinen väite on analyyttinen tai välttämätön totuus eli tautologia, jonka totuuden kiistäminen on loogisen ristiriidan esittämistä. Humen mukaan tälläisten väitteiden ongelma on se, että varmuudestaan huolimatta ne eivät kerro maailmasta paljoakaan. Hän lisää analyyttisten totuuksien joukkoon matematiikan ja geometrian totuudet, sillä yhteenlaskun summa palautuu välttämättä sen osasiin. Sen sijaan jälkimmäisen väitelauseen tyyppiset lauseet kertovat asiantiloista, siitä millainen maailma on. Ne opitaan kokemuksesta. Asiantilat antavat tietoa maailmasta mitä ideoiden suhteet eivät tee. Ne ovat toki vähemmän varmoja, mutta informatiivisempia. Humen haarukkana tunnettu argumentti sisältää siis tämän jaon kahdenlaisen tiedon välillä. Toisaalta meillä on ideoiden suhteet eli loogiset varmuudet jotka eivät kuvaa maailmaa ja toisaalta meillä on väliaikaiset asiantilat, jotka kuvaavat maailmaa. Haarukan hyväksyminen tarkoittaa sitä, että mikäli maailmasta halutaan saada tietoa, läsnä on aina erehtymisen mahdollisuus. Samoin se merkitsee sitä, että jokainen argumentti, joka pyrkii osoittamaan maailman välttämättä olevan tietynlainen, on välttämättä virheellinen. Siten Humen haarukka romutti suuren osa aiempaa filosofian historiaa (esimerkiksi Jumalan olemassaolon ensisijaisuus). Argumenttia ei ole yleisesti hyväksytty, mutta monet pitävät sitä pätevänä edelleen.
1) Kaikki rikolliset ovat rikkoneet lakia
2) Charles Manson on rikollinen
Molemmat väitteet ovat Humen mukaan tosia, mutta eri syistä. Ensimmäisessä tapauksessa väite on määritelmällisesti tosi, sillä "rikollinen" tarkoittaa henkilöä, joka on rikkonut lakia. Siten lauseen jälkimmäinen osa eli predikaatti vain toistaa sen mikä on sanottu ensimmäisessä osassa eli subjektissa. Tälläinen väite on analyyttinen tai välttämätön totuus eli tautologia, jonka totuuden kiistäminen on loogisen ristiriidan esittämistä. Humen mukaan tälläisten väitteiden ongelma on se, että varmuudestaan huolimatta ne eivät kerro maailmasta paljoakaan. Hän lisää analyyttisten totuuksien joukkoon matematiikan ja geometrian totuudet, sillä yhteenlaskun summa palautuu välttämättä sen osasiin. Sen sijaan jälkimmäisen väitelauseen tyyppiset lauseet kertovat asiantiloista, siitä millainen maailma on. Ne opitaan kokemuksesta. Asiantilat antavat tietoa maailmasta mitä ideoiden suhteet eivät tee. Ne ovat toki vähemmän varmoja, mutta informatiivisempia. Humen haarukkana tunnettu argumentti sisältää siis tämän jaon kahdenlaisen tiedon välillä. Toisaalta meillä on ideoiden suhteet eli loogiset varmuudet jotka eivät kuvaa maailmaa ja toisaalta meillä on väliaikaiset asiantilat, jotka kuvaavat maailmaa. Haarukan hyväksyminen tarkoittaa sitä, että mikäli maailmasta halutaan saada tietoa, läsnä on aina erehtymisen mahdollisuus. Samoin se merkitsee sitä, että jokainen argumentti, joka pyrkii osoittamaan maailman välttämättä olevan tietynlainen, on välttämättä virheellinen. Siten Humen haarukka romutti suuren osa aiempaa filosofian historiaa (esimerkiksi Jumalan olemassaolon ensisijaisuus). Argumenttia ei ole yleisesti hyväksytty, mutta monet pitävät sitä pätevänä edelleen.
Erikieliset vastineet
| Hume's fork | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:humen haarukka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:humen haarukka.)