Miten käsite murre suhteutuu käsiteeseen aluepuhekieli?

    Kyllä minustakin "murteen" käsite on olemassa, mutta termiä käytetään paikallismurteen merkityksessä ja suhteessa aluepuhekieli-käsitteeseen mielestäni hyvin sumeasti. Se, mitä tässä yritän pähkäillä on juurikin tuo, mitä kommentissasi kirjoitit: "Aluepuhekieliksi nimitetään usein kielimuotoja, joista voi erottaa, mistä päin niiden käyttäjä on kotoisin, vaikka leimallisimmat murrepiirteet olisivatkin jo puheesta tasoittuneet." Miten voidaan sanoa, että "leimallisimmat piirteet ovat tasoittuneet"? Kuka voi määrittää ja millä perusteella, mitkä ovat minkäkin murteen "leimallisimmat piirteet"? Ja mitä tasoittuminen oikeastaan tarkoittaa, kun idiolektin "murteellisuus" vaihtelee koko iän ja tilanteisesti? Ja mitä "murteen tasoittuminen" tarkoittaa, kun kieli kuitenkin joka tapauksessa muuttuu koko ajan? Miksi tarvitaan jakoa "(paikallis)murteeseen" ja "aluepuhekieleen", jos molemmissa on kyse tunnistettavasti paikkaan sidotusta kielimuodosta, joka muuttuu ja vaihtelee (kuten kieli on aina tehnyt)?

    Lotta Aarikka (keskustelu)6. toukokuuta 2016 kello 10.39

    Hyviä kysymyksiä! Aluepuhekieli tuli sosiolingvistiseksi termiksi ehkä 1980-luvulla, jolloin sitä tarvittiin murteiden nopealta tuntuvan tasoittumisen vuoksi. Laitoin termin sivulle pari sellaista lähdettä, jossa asiaa käsitellään. Sosiolingvistien arvio nykytilanteesta olisi nyt hyvä kuulla! Laitan muutamille heistä vinkin keskustelunavauksestasi.

    Lea Laitinen (keskustelu)10. toukokuuta 2016 kello 08.13