Miten käsite murre suhteutuu käsiteeseen aluepuhekieli?

Aluepuhekielen käsitesivulla aluepuhekielistä puhutaan "tasoittuneina murteina". Eikö "murteita" siis käsitteenä ole olemassa enää? Onko "murre" siis toisin sanoen mikä tahansa alueellisesti tunnistettava kielimuoto, vai onko "murre" jokin jähmettynyt kielimuoto menneisyydestä? Itse olen taipuvainen ajattelemaan ensiksi mainitulla tavalla, mutta tämä tekee tarpeettomaksi jaon "aluepuhekieliin" ja "murteisiin".

Hei, kyllä murteen käsite on vielä olemassa, eikä murre välttämättä merkitse aivan samaa kuin aluepuhekieli. Paikallismurteiden lisäksihän on olemassa myös esimerkiksi sosiaalisia murteita ja slangia, jota ei voi lukea kumpaankaan ryhmään. Aluepuhekieliksi nimitetään usein kielimuotoja, joista voi erottaa, mistä päin niiden käyttäjä on kotoisin, vaikka leimallisimmat murrepiirteet olisivatkin jo puheesta tasoittuneet. Tämä ei silti merkitse sitä, että paikallismurteet olisivat kivettyneet menneen ajan muodoiksi tai vaarassa hävitä. Ihmisten suhde murteisiin ja niiden piirteisiin vaihtelee esimerkiksi ikäryhmittäin, eri alueilla tai erilaisina historiallisina aikoina. Esim. teini-ikäiset siirtyvät monesti ikätoveriensa yleiseen kielimuotoon ja palaavat taas aikuisina paikalliskieleen omalla kotiseudullaan. Joitakin murteita on pidetty toisia "maalaisempina"; pääkaupunkiseudulle 1960-luvulla muuttaneet savolaiset siivosivatkin kielestään savon piirteitä enemmän kuin pohjalaiset omastaan. 1800-luvun lopulla kaikenlaisten "murteellisuuksien" karsiminen kuului osaksi aikansa puhdaskielisyysajattelua niin vahvasti, että normi alkoi haihtua mielistä vasta 1900-luvun lopussa ns. murrebuumin aikana. 2000-luvulla taas monenlaiset paikallispiirteet tuntuvat olevan entistä hyväksytympiä myös nuorison keskuudessa, mutta en tiedä onko tästä viimeaikaista tutkimusta. Sosiolingvistit ja murteentutkijat hoi - kertokaa!

Kyllä minustakin "murteen" käsite on olemassa, mutta termiä käytetään paikallismurteen merkityksessä ja suhteessa aluepuhekieli-käsitteeseen mielestäni hyvin sumeasti. Se, mitä tässä yritän pähkäillä on juurikin tuo, mitä kommentissasi kirjoitit: "Aluepuhekieliksi nimitetään usein kielimuotoja, joista voi erottaa, mistä päin niiden käyttäjä on kotoisin, vaikka leimallisimmat murrepiirteet olisivatkin jo puheesta tasoittuneet." Miten voidaan sanoa, että "leimallisimmat piirteet ovat tasoittuneet"? Kuka voi määrittää ja millä perusteella, mitkä ovat minkäkin murteen "leimallisimmat piirteet"? Ja mitä tasoittuminen oikeastaan tarkoittaa, kun idiolektin "murteellisuus" vaihtelee koko iän ja tilanteisesti? Ja mitä "murteen tasoittuminen" tarkoittaa, kun kieli kuitenkin joka tapauksessa muuttuu koko ajan? Miksi tarvitaan jakoa "(paikallis)murteeseen" ja "aluepuhekieleen", jos molemmissa on kyse tunnistettavasti paikkaan sidotusta kielimuodosta, joka muuttuu ja vaihtelee (kuten kieli on aina tehnyt)?

Hyviä kysymyksiä! Aluepuhekieli tuli sosiolingvistiseksi termiksi ehkä 1980-luvulla, jolloin sitä tarvittiin murteiden nopealta tuntuvan tasoittumisen vuoksi. Laitoin termin sivulle pari sellaista lähdettä, jossa asiaa käsitellään. Sosiolingvistien arvio nykytilanteesta olisi nyt hyvä kuulla! Laitan muutamille heistä vinkin keskustelunavauksestasi.