Oikeustiede:perusoikeusluokitukset/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Perusoikeuksien kolme "sukupolvea". Yhtenä perusoikeusluokituksena voidaan pitää jo perusoikeusajattelun kehitysvaiheita seuraillen tehtyä perusoikeuksien jakamista eri "sukupolviin". Ensimmäisen ja vanhimman sukupolven tässä jaottelussa muodostavat oikeudet, joita yleensä kutsutaan (klassisiksi) vapausoikeuksiksi. Tällaisia oikeuksia – tyypillisenä esimerkkinä henkilökohtainen vapaus – on eri maiden valtiosäännöissä pyritty turvaamaan jo pitkään. Niiden yleisenä sisältönä on se, että julkinen valta pidättäytyy puuttumasta yksilön toimintavapauteen. Toisen polven muodostavat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet eli TSS-oikeudet. Niissä julkiselta vallalta edellytetään aktiivista toimintaa. Nämä perusoikeudet ovat 1900-luvun ilmiö ja saaneet näkyvää merkitystä varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeisessä kehityksessä. Kolmantena sukupolvena on välistä esitetty sellaisia oikeuksia kuin oikeus rauhaan, oikeus kehitykseen ja kansojen itsemääräämisoikeus. Näiden käsitteleminen juridisina oikeuksina on vaikeaa ja ne onkin toistaiseksi ehkä syytä enemmänkin nähdä vain ohjelmallisina tavoitekuvauksina. Kolmanteen sukupolveen voidaan lukea myös erilaiset vähemmistöoikeudet, joista meillä esimerkkinä ovat saamelaisille ja muille ryhmille turvatut kulttuuriset oikeudet (ks. vähemmistönsuoja).

Sisällölliset luokittelut. Useimmin käytettyjä perusoikeuksien luokitteluja ovat kuitenkin erilaiset oikeuden sisältöön nojaavat luokittelut. Edellä mainittu jako ensimmäisen ja toisen sukupolven oikeuksiin on oikeastaan samalla selvä sisällöllinen jako. Vapausoikeuksien yhteisenä piirteenä voidaan pitää yksilön vapautta olla ja toimia rauhassa, ts. yksilön välttymistä siltä, että julkinen valta kajoaa häneen tai hänen asioihinsa. Näiden oikeuksien yhteydessä voidaan puhua yksilölle turvatusta vapauspiiristä. TSS-oikeuksien yhteisenä piirteenä taas voidaan pitää tietyn edun tai palvelun lupaamista yksilölle. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että leimallisena piirteenä on vapausoikeuksissa julkisen vallan pysyttäytyminen passiivisena, TSS-oikeuksissa taas julkisen vallan velvoittaminen aktiivisuuteen (mikäli edut muuten jäisivät saavuttamatta).

Vaikka jakoa vapausoikeuksiin ja TSS-oikeuksiin voidaan tarkoituksenmukaisesti soveltaa hyvin suureen osaan perusoikeuksista, ei se kuitenkaan kunnolla sovellu kaikkiin perusoikeuksiin. Tuon jaon kannalta ”poikkeavina” voidaan pitää ainakin kolmen tyyppisiä perusoikeuksia. Yhden ryhmän muodostavat kansanvaltaan kuuluvat osallistumisoikeudet, lähinnä äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Toisen ryhmän muodostavat prosessuaaliset, oikeusturvan järjestämiseen liittyvät oikeudet, lähinnä oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Kolmas tällainen erityislaatuinen oikeus on – last but not least – yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuudella ei ole omaa materiaalista sisältöä, vaan sen normisisältönä on pelkästään vaatimus siitä, että kaikkia on samanlaisissa tilanteissa kohdeltava samalla tavoin. Tällaisena yhdenvertaisuuden vaatimus vaikuttaa jonkinlaisena ylemmän tason normina kaikkien muiden perusoikeuksien soveltamisessa.

Perusoikeuksia voidaan sisällön perusteella jakaa myös edellä mainittua kaksijakoa erittelevämmin. Jaottelun perusteena voidaan käyttää sitä toimintaympäristöä, johon perusoikeudet liittyvät. Tällöin voidaan yhtenä ryhmänä mainita edellä jo esille tulleet oikeusturvan järjestämiseen liittyvät (prosessuaaliset) oikeudet. Niihin voidaan ryhmittelytavasta riippuen lukea myös taannehtivan rikoslain kielto ja rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate. Omaksi (ala)ryhmäkseen on usein kuvattu myös poliittiset perusoikeudet, jotka turvaavat mahdollisuuden osallistua poliittiseen toimintaan. Näihin oikeuksiin voidaan lukea yhdistymisvapaus, kokoontumisvapaus ja osiltaan myös sananvapaus.

Muut ryhmittelyt. Edellä viitattuja ryhmittelyjä voidaan pitää verraten tavanomaisina. Estettä ei tietysti ole myöskään toisenlaisten ryhmittelyjen tekemiselle. Voitaisiin esimerkiksi puhua tiedonsaanti- ja kommunikaatio-oikeuksista, joita olisivat sananvapaus, oikeus luottamuksellisen tiedon suojaan ja asiakirjojen julkisuus. Vastaavasti voitaisiin puhua taloudellista toimintaa koskevista oikeuksista, joihin kuuluisivat omaisuudensuoja, elinkeinovapaus ja ehkä myös oikeus työhön. Voidaan myös havaita, että lyhenteen TSS-oikeudet takana on kolme oikeusryhmää: taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet.

Kirjoittaja: Mikael Hidén