naturalistinen draama

Määritelmä naturalismia edustavat näytelmät

Selite

Naturalistiset näytelmät pyrkivät todellisuuden tarkkaan dokumentaatioon, mikä näkyi erityisesti sosiaalisten yksityiskohtien kuvauksessa. Ympäristön tekijät selittivät usein henkilöiden toimintaa, kuten August Strindbergin näytelmässä Neiti Julie (Fröken Julie. Ett naturalistikt sorgespel, 1888). Näytelmäkirjailijat pyrkivät poistamaan teoksistaan teatterillisuutta, mikä tapahtui esimerkiksi niin, että kuvitteellinen ja todellinen aika oli sama. Aiheet olivat usein karuja ja ankeita korostaen turhautuneisuutta aikakauden elämään, mikä vieraannutti ajan yleisöä. Prostituution tai avioeron käsittely aiheuttivat myös paheksuntaa. Keskeisiä naturalistisia näytelmiä oli Gerhart Hauptmannin Kankurit (Die Weber, 1892), jonka aiheena oli lakko ja työläisten olosuhteet tehtaassa, ja se oli suosittu myös Suomessa työväenteattereissa 1900-luvun alussa.

Kotimaisista näytelmäkirjailijoista mm. Elvira Willman kirjoitti työväenluokan naisten ongelmista kuvaten tarkasti aineellista puutetta: esim. Kellarikerroksessa, 1907, käsitteli köyhän perheen ja naapurissa asuvien prostituoitujen elämää, ja mukana on myös alkoholismi. Juopa (1909) puolestaan kertoi naisten elämästä tehtaassa ja lakkotaistelusta. Molemmissa näytelmissä on mukana kysymys ihmisen luonteen hyvyydestä äärimmäisten huonojen olosuhteiden keskellä.

Lähikäsitteet

naturalismi

Käytetyt lähteet

Seppälä&Tanskanen2010, LawJ2011

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Esittävät taiteet:naturalistinen draama. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:naturalistinen draama.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →