Oikeustiede:välimiessopimus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Käsitteen historiallinen tausta. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty jo roomalaisen oikeuden olleen sillä kannalla, että välimiesten ja asianosaisten välille syntyi sopimus, joka velvoitti välimiehen "sententiam stari" eli ratkaisemaan asianosaisten välisen välityssopimuksessa (compromissum) mainitun riidan (ks. EP. Tit. XI § 48: "Qui arbitrium pecunia compromissa receperit eum sententiam dicere cogam"). Tämän käsityksen oikeellisuus on uudemmassa oikeuskirjallisuudessa kuitenkin riitautettu. Sitä vastoin kanonisessa sen enempää kuin vanhemmassa saksalaisessakaan oikeudessa ei välimiesten ja asianosaisten välisiä suhteita selitettäessä liene turvauduttu konstruktioon, jonka mukaan asianosaisten ja välimiesten oikeussuhteen pohjana olisi sopimus.

Suomen oikeuskirjallisuudessa käytetyn välimiessopimuskonstruktion alkujuuret lienevät viime vuosisadan toisessa merkittävässä siviiliprosessikodifikaatiossa eli Saksan siviiliprosessilaissa (Zivilprozessordnung eli ZPO) vuodelta 1877. Tuon lain 1033 §:n 1 kohdassa, joka koskee välityssopimuksen raukeamista muun muassa sen johdosta, että siinä mainittu välimies luopuu tehtävästään, puhutaan tiettävästi ensimmäisen kerran "välimiesten kanssa tehdystä sopimuksesta".

Vaikka käsite välimiessopimus (Schiedsrichtervertrag) ei sellaisenaan koskaan ole sisältynyt siviiliprosessilakiin, tätä käsitettä on Saksan oikeustieteessä edellä mainitun lainkohdan pohjalta viljelty ja edelleen kehitetty. Vielä nykyisin Saksassa kiistellään siitä, onko välimiessopimusta pidettävä aineellisoikeudellisena vai prosessioikeudellisena vai ehkä sekamuotoisena sopimuksena (compositum mixtum), jossa on sekä yksityisoikeudellisia että prosessioikeudellisia aineksia.

Käsitteen merkitys Suomen oikeudessa. Suomen nykyiseen, vuodelta 1992 olevaan välimiesmenettelyä koskevaan lakiin (967/1992) ei – sen enempää kuin aikaisempaan, vuonna 1928 annettuun vastaavaan lakiin – sisälly mitään sellaista sanontaa, joka viittaisi siihen, että välimiesten ja asianosaisten välisen oikeussuhteen katsottaisiin perustuvan sopimukseen. Eräässä korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2005:14) on kuitenkin lausuttu, että "välimiehen ja asianosaisen välisen suhteen voidaan…katsoa rinnastuvan sopimussuhteeseen, jolloin myös vahingonkorvausvastuu määräytyy tämän mukaisesti".

Saksalaisella välimiessopimusta koskevalla kirjallisuudella on ollut huomattava vaikutus varsinkin Itävallassa ja Sveitsissä. Sillä on ollut vaikutusta myös Pohjoismaissa. Varsinkin Suomen välimiesmenettelyä koskevassa vanhemmassa välimiesmenettelyä koskevassa kirjallisuudessa Saksan kirjallisuuden vaikutus näyttää olleen melkoinen.