Folkloristiikka:teksti
teksti
| teksti |
Teksti koostuu elementeistä, joilla merkityksiä välitetään ja näiden elementtien avulla tuotetusta kokonaisuudesta. Lisäksi siihen kuuluu olennaisesti prosessi (tekstualisaatio), jolla tämä kokonaisuus tuotetaan ja ilmaistaan. Folkloretekstit välittävät erilaisten (perinteisten ja modernien) ilmaisukanavien keinoin maailmankuvaa, kokemusmaailmaa ja ympäristöä koskevia merkityksiä. Folkloretekstit esiintyvät suullisessa olomuodossa, informantin kirjoituksena sekä kirjoitusvälinein tai magneettisin ja optisin keinoin taltioituina. Eri aikoina, muuntuvissa kulttuurisissa ja ideologisissa oloissa on ollut vaihtelevia ja useinkin ristiriitaisia käsityksiä siitä, mitä tekstit ovat. Folkloristiikan kannalta tekstikäsitykset ovat sidoksissa tutkimussuuntauksiin. Erot suhtautumisessa folkloreteksteihin pohjautuvat erilaisiin metodologisiin kehyksiin ja usein vallalla tai muodissa olevat tutkimustrendit ohjailevat sitä, minkä mukaan tekstimateriaali kerätään, seulotaan ja valitaan tutkimusta varten – tai mitkä tekstit jätetään huomiotta. Niinpä diakronis-evolutionistisen tutkimussuuntauksen vallitessa pidettiin arvokkaimpina niitä tekstejä, jotka tuntuivat viestivän jotakin tutkimuskohteen muinaisuudesta. Nykykulttuurin tutkijan tutkimuksen aineistona käyttämien tekstien arvo taas liittyy usein siihen, kuinka ilmaisevia ne näyttävät olevan analysoitaessa tällä hetkellä olemassaolevaa tutkimuskohdetta. Suuntautumiseen vaikuttaa siis esimerkiksi se, nähdäänkö teksti ensisijaisesti perinnäisenä suullisen tai kirjallisen sanataiteen tuotteena vai osana yhteisöllistä, elävää vuorovaikutusprosessia. Silti vaikkapa 1800-luvulla pikakirjoituksella taltioitu laulu, uudella tekniikalla äänitetty nykytallenne tai informantin kirjoittama muistelma ovat kaikki folkloretekstejä ja tutkimuskohteina arvokkaita. Onko siis olemassa kriteereitä, joiden nojalla tekstin arvo tutkimusaineistona määräytyy? Kulloinenkin tutkimusintressi luo nämä kriteerit, mutta silti hyvinkin aksiomaattisia ja keskenään ristiriitaisia käsityksiä on esitetty. Kuvattu ristiriita näkyy tarkasteltaessa (tässä hyvin lyhyesti) tekstikäsitysten metodologista historiaa. Maantieteellis-historiallisen menetelmän valtakaudella edellytettiin tekstikriittisen menetelmän pelisääntöjen mukaisesti, että tekstikorpuksen tuli olla täydellinen, käsittää kaikki tutkittavasta ilmiöstä kerätyt toisinnot. Keruuaika ja -paikka sekä laulajatiedot olivat myös tärkeitä. Tämä oli tarpeen siksi että säilyneiden tekstien maantieteellisen tai typologisen distribuution avulla pyrittiin selvittämään niiden esihistoria. Lähdeaineiston kriittisen tarkastelun avulla oli siis tarkoitus päästä tutkittavan ilmiön historian jäljille. Strukturalistit ja heitä edeltäneet formalistit käyttivät vanhoja tallennetekstejä ongelmitta, koska he pyrkivät määrittelemään empiirisen tekstin 'pohjana' olevia abstrakteja sisällön rakenteita; nämä olivat tavoitettavissa kömpelöstikin muistiin merkityissä oraalisten esitysten tallenteissa. 1960–70-luvulla esiin noussut funktionalistinen paradigma hylkäsi 1800-luvulla kerättyjen tekstien arvon tutkimusaineistoina pitäen niitä kuolleina artefakteina. Muutamat folkloristit (kuten Kenneth Goldstein ja Linda Dégh) väittivät, että varhemmin kerättyjä tekstejä ei oltu tallennettu aidoissa esitystilanteissa, vaan keinotekoisissa, järjestetyissä yhteyksissä. Tekstit olivat heidän mukaansa folklorea vain silloin kuin niitä todella esitettiin. Kysymykset missä ja milloin tekstit olivat syntyneet eivät olleet enää riittäviä. Tärkeiksi seikoiksi muodostuivat sen sijaan esitystilanteen, kommunikaatioprosessin sekä esityskontekstin tutkiminen. Monet tekstianalyyttiset folkloristiikan suuntaukset ovat 1970-luvulta lähtien saaneet vaikutteita tekstilingvistiikasta, sosiolingvistiikasta ja sittemmin esimerkiksi diskurssianalyysista. Kontekstin käsitettä ja tekstien viestintäfunktiota korostettiin vastapainona strukturalistien abstrakteille malleille tai kontekstistaan irrotettujen tekstien analyysille. Folkloristiikassa amerikkalaisen performanssikoulukunnan synty on monessa mielessä sidoksissa sosiolingvistiikan, tekstilingvistiikan ja sosiologisesti suuntautuvan diskurssianalyysin kehitykseen. Ongelmaksi muodostui, miten määritellä konteksti ja kuinka tulla toimeen tekstin ja kontekstin dikotomian kanssa. Tämä keskustelu jatkuu yhä (ks. hakusanoja konteksti sekä performanssi).
Folkloristiikan historian aikana folkloretekstit ovat aika ajoin joutuneet metodologisen köydenvedon kohteiksi. Parin viime vuosikymmenen aikana on kuitenkin ollut nähtävissä pyrkimyksiä synteeseihin. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on se, kuinka välttää hedelmättömät ja aksiomaattiset käsitykset, jotka pyrkivät esittämään, että vain yhden tutkijan taikka tietyn koulukunnan tekstikäsitys on oikea. (Erikieliset vastineet
| text | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Folkloristiikka:teksti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:teksti.)