yksisäkeistöinen kansanlaulu | riimillinen kansanlaulu | rekilaulu


yksisäkeistöinen kansanlaulu
riimillinen kansanlaulu
rekilaulu

Määritelmä yksisäkeistöinen laulu, joka koostuu kahdesta keskenään loppusoinnullisesta säeparista

Selite

Säeparissa (nelisäkeessä) on seitsemän runojalkaa ja yleisimmät runomitat ovat trokee ja daktyyli. Laulettaessa nelisäkeitä liitettiin yhteen pitkiksikin säkeistöketjuiksi. Suurin osa rekilauluista on lyyrissävyisiä rakkauslauluja, ja niille on tunnusomaista luonnonjohdannon käyttö: "Tuuli se taivutti koivun latvan (/) ja vesi oli lainehissa / minä vain istun ja lauleskelen (/) heilini kammarissa." Laulut kuvastavat 1800-luvulla murroskautta elävän kyläyhteisön oloja, ne ovat enimmäkseen nuorison sepittämiä, ja niitä laulettiin piirileikki- ja tanssipaikoilla, kyläkeinuilla, yhteisissä työtilanteissa jne.

Yksisäkeistöisen kansanlaulun eli rekilaulun lisäksi viljeltiin loppusoinnullista eeppistä laulua, joka skandinaavista balladiperinnettä jatkaen yleistyi meillä paitsi suullisesti myös arkkikirjallisuuden myötä. Riimillinen laulu alkoi kotiutua maahamme lännestä käsin 1600-luvun lopun puolimaissa ja väistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen laulelmien ja iskelmien tieltä.

Erikieliset vastineet

rhymed folksong

englanti (English)

Käytetyt lähteet

PTT1998–2001

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Folkloristiikka:rekilaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:rekilaulu.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →