Folkloristiikka:legenda
legenda
| legenda |
Legendan kohteita voivat olla Jeesus, Neitsyt Maria, apostolit, pyhimykset, pyhittäjät ja askeetit; sen olennaisena tuntomerkkinä on ihme. Legendat selittävät, miksi maailma on sellainen kuin on ja tähdentävät kristillisen etiikan mukaisten normien noudattamista. Myös muiden ns. korkeauskontojen piiristä tavataan pyhiä aiheita käsitteleviä kertomuksia, joiden ihmemotiivisto on eri uskonnoissa varsin samankaltaista. Bookloren ja folkloren vuorovaikutus on ollut erityisen tärkeä legendojen synnyssä ja kehityksessä; kertomuksia pyhien henkilöiden ihmeteoista on merkitty muistiin ja siirretty näin aineistoksi kirkollisiin kirjoituksiin, joista ne ovat jälleen esimerkiksi kerjäläismunkiston välityksellä palautuneet muuntuneina kansan keskuuteen. Suomalaisen legendaston, joka on pääasiassa ortodoksiselta alueelta, aihelähteitä ovat Raamattu, apokryfievankeliumit (Proto-Jaakobin, Tuomaan ja Pseudo-Matteuksen evankeliumit) ja keskiaikaiset exempla-kokoelmat (yks. exemplum; nämä olivat lähinnä dominikaaniveljestön kokoamia ja käyttämiä saarnakokoelmia, joissa havainnollisin esimerkein valaistaan kristinoppia). Kansanperinteenä legenda on lainannut aineksiaan muista kertomusperinteen lajeista – ihmesaduista, uskomus- ja paikallistarinoista sekä syntykertomuksista. Joskus legenda voidaan rinnastaa myös myyttiin: pyhimyslegenda perustelee pyhimyskultin (pyhimyksen vaikutusalueen eli patronaatin ja häneen kohdistuvat palvonta- ja avunpyyntömenot). Proosalegendastomme jaotellaan sisällön, funktion tai alkuperän mukaan synty- tai selityslegendoihin (miksi haavan lehdet värisevät? miksi palokärki on musta ja miksi sillä on punainen päälaki?), opetus- ja varoituslegendoihin (Jeesus palkitsee köyhän talon asukkaat, jotka ovat armeliaita kerjäläisille, kun taas rikas talo joutuu kerjäläisten huonon kohtelun takia häviöön) sekä apokryfikertomuksiin (kertomus Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen paosta Egyptiin) ja evankeliumikatkelmien mukaelmiin (ruokkimisihme).
Runomuotoisesta legendasta käytetään nimitystä legendaruno (esim. Silta ja kirkko, Piispa Henrikin surmavirsi). Legendasatu tarkoittaa satumotiiveja sisältävää legendaa. Legendaloitsuiksi nimitetään kertovia loitsuja, joihin sisältyy legendanomainen historiola. Kvasilegenda on lainannut ainoastaan legendan ulkonaisia piirteitä, kuten henkilöstön tai näyttämön, ja tuloksena on fantasioiva, parodinen kasku (esim. kertomus poliitikosta taivaan portilla).Erikieliset vastineet
| sacred legend | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- historiola (alakäsite)
- kvasilegenda (alakäsite)
- legendaloitsu (alakäsite)
- legendaruno (alakäsite)
- legendasatu (alakäsite)
- proosalegenda (alakäsite)
- pyhimyslegenda (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Folkloristiikka:legenda. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:legenda.)