Folkloristiikka:arvoitus
arvoitus
| arvoitus |
Arvoitukseen kuuluu kaksi osaa: piilokuva ja tarkoite eli vastaus. Piilokuvan elementeissä on harhaanjohtavia ja perillevieviä aineksia, joista jälkimmäiset ohjaavat tarkoitteen jäljille. Piilokuva on usein niin väljä, että tarkoitteet voivat vaihdella. Arvattavan ominaisuudet ilmaistaan piilokuvassa joko metaforan, vertauksen tai metonymian avulla – nämä ominaisuudet luonnehtivat varsinaisia arvoituksia (esim. "Kanamunan kokoinen, kirkon seinän pituinen. – Lankakerä."), jotka on mahdollista ratkaista vastaajan havaintokyvyn ja kekseliäisyyden perusteella. Varsinaisten arvoitusten vastakohtana ovat asiantuntemusarvoitukset (esim. laskuarvoitukset, munkki- eli raamatulliset arvoitukset, hengenlunastusarvoitukset; esim. "Tie väsyy, lähde janoo, leivällä on nälkä. – Jeesus uupuu ristin alla."), jotka edellyttävät ratkaisijaltaan asiantuntemusta ja ennalta hankittua tietoa sekä kompakysymykset (esim. "Pidetäänkö teillä mattoja lattialla? – "Meillä ne pysyy pitämättäkin."), joitten tarkoituksena on harhauttaa vastaaja ratkaisemaan arvoitusta erikoistietojensa avulla ja sitten nolata hänet naiivilla selityksellä. Arvuuttelu on Suomessa aiemmin liittynyt yhteisöllisiin tilanteisiin, joissa arvoitusten kysyminen on saanut leikin tai kilpailun luonteen. Leikin luonteeseen kuului epäonnistuneen rankaiseminen, yleensä hänet lähetettiin Hymylään, nurinkuriseen maahan.
Huomattava osa arvoituksista on luonteeltaan seksuaalisia. Niitten tarkoituksena on ennen muuta eroottisen tunnelman virittäminen ja niitä on alun perin esitetty nuorison kokoontumispaikoissa, esim. mallassaunoissa.Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Folkloristiikka:arvoitus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:arvoitus.)