Folkloristiikka:arkkikirjallisuus
arkkikirjallisuus
| arkkikirjallisuus |
Arkkikirjallisuus oli 1500-luvulta lähtien tavallinen, Suomessa erityisesti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla, jopa 1900-luvun alussa rahvaan keskuudessa suosittu kirjallisuuden laji, joka on saanut nimensä siitä, että sen tuotteet tavallisesti olivat yhden painoarkin suuruisia, so. 16-sivuisia ja nitomattomia. Arkkikirjallisuus sisälsi kansanomaisia legendoja ja apokryfievankeliumeja ym. uskonnollisia tekstejä, ennustuksia, satuja, tarinoita, balladeja, lyyrisiä ym. kansanlauluja. Nämä saattoivat olla käännöksiä mutta myös kansan suusta muistiin pantuja tai jäljennettyjä kansanrunousjulkaisuista. Muita sisältöjä olivat huomiota herättäneiden tapahtumien, kuten murhien, haaksirikkojen, tulipalojen jne. kuvaukset ja näiden pohjalta sepitetyt laulut. Arkkeina voitiin julkaista myös uskonnollista ja poliittista propagandaa jne.
Arkit levisivät etupäässä markkinoiden ja kiertävien kaupustelijoiden välityksellä. Arkkikirjallisuuden merkitys perinteen levittäjänä ja normien antajana on muistettava kansanrunoudentutkimuksen lähdekritiikkiä suoritettaessa.Erikieliset vastineet
| broadsheets | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 3.12.2024: Folkloristiikka:arkkikirjallisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:arkkikirjallisuus.)