Folkloristiikka:animismi
animismi
sielu-usko | |||
animismi |
Tutkimushistoriaan kuuluvalla termillä tarkoitetaan alkukantaisia kuvitelmia ihmisiin, eläimiin, kasveihin, jopa elottomiin olioihin ja ilmiöihin kuuluvista sieluista. Tällainen sielu on ikään kuin olion varsinainen "itse" tai "minä", ja se saattaa poistua tilapäisesti esimerkiksi unessa, hurmostilassa, säikähdettäessä, sairastuttaessa tai pysyvästi kuoleman tai tuhoutumisen tapahtuessa. Sieluja voi samassa oliossa olla useita. Kuoleman katsotaan toisinaan johtuvan juuri siitä, että sielu poistuu eikä syystä tai toisesta palaa ajoissa takaisin. Sielunpalautusmenot ovat tärkeä osa varhaiskantaista taudinparannustekniikkaa. Erilaisia sielukuvitelmia liittyy ihmisen peilikuvaan, varjoon tai havaintoon, että elämä loppuu hengityksen lakatessa tai veren vuotaessa kuiviin. Poistunut "henki" tai veri edustaa sielua; monet muutkin ihmisruumiin osat ja elimet on käsitetty sielun olinpaikoiksi.
On myös käsityksiä, joiden mukaan sielu näyttäytyy ihmisen ulkopuolella eläimenä: hiirenä, lintuna, perhosena, joka poistuu ihmisen suun kautta ja harhailee ruumiin ulkopuolella esimerkiksi unen aikana ja poistuu lopullisesti kuolemassa (kuoleman jälkeen se voidaan nähdä esimerkiksi haudalla muistajaisriittien yhteydessä).Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Folkloristiikka:animismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:animismi.)