fenomenologinen tanssintutkimus

Tämä sivu on vielä tarkistamatta


fenomenologinen tanssintutkimus

Määritelmä tanssimisen synnyttämien kokemusten tarkastelu tietyn filosofisen lähestymistavan suuntaamana

Selite

Fenomenologia on sekä mannermaisen filosofian suuntaus että tutkimuksen lähestymistapa eri tieteenaloilla. Fenomenologisen tanssintutkimuksen taustalla on 1900-luvulla syntynyt filsosofinen suuntaus, joka perustuu Edmund Husserlin (1859-1938) ja häntä myöhemmin seuranneiden fenomenologien (mm. Maurice Merleau-Ponty) ajatteluun. Tutkimusorientaatiolle keskeistä on subjektiivinen havainto ja sen asettaminen keskusteluun ympäröivän maailman ja fenomenologisten käsitteiden kanssa. Fenomenologisessa tanssintutkimuksessa huomio on tanssimisen synnyttämissä välittömissä kokemuksissa, ja tanssia tarkastellaan yleensä tanssivan subjektin näkökulmasta. Keskiössä on itse tanssimisen hetki - se on tanssin luonteen tutkimista tanssimisesta käsin tarkasteltuna. Fenomenologialle on ominaista kriittinen asenne, vallitsevien käsitysten kyseenalaistaminen, joka voi tuoda uudenlaista ymmärrystä tanssista. Fenomenologisessa tanssintutkimuksessa suhde kieleen on tärkeä, sillä pyrkimyksenä on kokemuksen yksityiskohtainen, rikas ja uutta luova kuvaus. Kyseessä ei ole ainoastaan subjektiivinen, konkreettisten kokemusten kuvaus, vaan se on myös kokemuksen rakenteiden ja kokemuksen luoman maailmasuhteen tutkimista. Tutkimusotteeseen kuuluu myös ns. fenomenologinen asenne eli ihmettely: ilmiöiden tarkastelu uusina ja vieraina vailla ennakko-oletuksia ja määritelmiä, jotta tavoitettaisiin ilmiö ja sen omin luonne. Fenomenologisessa tanssintutkimuksessa tärkeä avaus oli Maxine Sheets-Johnstonen The Phenomenology of Dance (1966). Muita keskeisiä tutkijoita ovat olleet Sondra Fraleigh (1987), Susan Kozel (1994) ja Jaana Parvianen (1998). He ovat jatkaneet myös uudemmissa tutkimuksissaan tanssin filosofian pohdintaa sitoutuen fenomenologian näkökulmasta.

Fenomenologia on kiinnostanut suomalaisia tanssintutkijoita 1990-luvulta lähtien, ja siitä on tullut monille tutkijoille keskeinen tutkimusote. Esimerkiksi Leena Rouhiainen (2003) käsitteli freelancetanssijan elämismaailmaa hyödyntäen Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaa, jossa keskeistä on havaitseva ja liikkuva ruumis. Muita tutkimuskohteita ovat olleet mm. tanssijan ja tanssiteoksen olemistapa (Monni 2004), tanssi-instituutioiden arki (Löytönen 20014) dialogisuus tanssinopetuksessa (Anttila 2003) ja koreografisessa prosessissa (Pasanen-Willberg 2001), improvisaatio ja kirjoittaminen (Heimonen, 2009) ja ruumiillisuus sosiaalisessa tanssissa (Hoppu, 2013).

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

RouhiainenL2014

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Esittävät taiteet:fenomenologinen tanssintutkimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:fenomenologinen tanssintutkimus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →