Estetiikka:autonomia

    Tieteen termipankista

    autonomia

    autonomia
    Määritelmä taiteen riippumattomuus ulkopuolisista normeista
    Selite Ajatus taiteen autonomiasta, ts. siitä ettei taide ole riippuvainen jostakin sen ulkopuolisesta asiasta, on länsimainen modernin ajan käsitys. Antiikin ja keskiajan taidetta koskeva ajattelu ei juurikaan tunnustanut taiteen itseisarvoa, vaan taidetta ajateltiin jossakin laajemmassa kontekstissa: taide saattoi olla moraalisesti hyödyllistä, välittää tietoa tai ohjata todellisen tiedon pariin, esittää mahtavia ja vauraita henkilöitä jne.
    Estetiikan käsitteen myötä ajatus taiteen autonomiasta tuli myös mahdolliseksi. Immanuel Kantin (1724-1804) vaikutusvaltainen erottelu toisaalta vapaan ja pyyteettömän esteettisen kokemuksen, toisaalta teoreettisen tai käytännöllisen tiedon välillä avasi taiteelle uuden vapauden alueen sitä koskevassa teoreettisessa ajattelussa. Erityisesti romantiikan ajan filosofit korostivat taidetta hengen vapaan ilmaisun alueena. Myöhemmin 1900-luvun moderni taide perustui taiteen automian ajatukselle, jota kuvaa yhdysvaltalaisen abstraktin ekspressionismin edustajan Ad Reinhardtin (1913–1967) lausahdus: "taide on taidetta, kaikki muu on kaikkea muuta".
    Taide on erotettu käsityöstä taiteen autonomian käsitteen kautta: käsityö pyrkii johonkin päämäärään ja sitä arvotetaan paitsi esteettisesti, myös käytännöllisesti, taide taas on vapaata, luovaa leikkiä. 1900-luvun taideteoreetikoista R. G. Collingwood (1889-1943) ja Benedetto Croce (1866-1952) hyödyntävät taiteen ja käsityön eroa teorioissaan.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    A-ZAesth

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Estetiikka:autonomia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:autonomia.)