Semiotiikka:semiosis
semiosis
| semiosis |
Merkkiprosessi tai merkin toiminta merkkinä, ts. merkkisuhteen tuottaminen/luominen tai merkin tulkitseminen/transformaatio joko
- toiseksi merkiksi,
- aktuaaliseksi toiminnaksi,
- modifioiduksi toiminnan tavaksi tai sen erikoistapauksena
- modifioiduksi tulkinnan tavaksi, ts. kyvyksi tunnistaa ja tulkita tämän tavan mukaisesti saman tyyppisiä merkkejä tulevaisuudessa
Semiosis on Charles S. Peircen (1839-1914) käyttöön ottama merkkiprosessiin viittaava termi, jonka hän lainasi epikurolaiselta antiikin filosofilta Filodemos. Peirce ei antanut termille mitään kovin täsmällistä määritelmää, mutta Charles Morris (1901-1979) omaksui termin ja antoi sille määritelmän sovitettuna omaan semioottiseen teoriaansa "prosessina, jossa jokin on merkki jollekin organismille"[1]. Winfried Nöthin mukaan semiotiikan varsinainen tutkimuskohde sellaisena kuin Peirce ja Morris sen ymmärsivät on pikemminkin juuri semiosis, jonkin objektin toiminta merkkinä, kuin merkit jonkinlaisena olioluokkana. Semiosiksen käsite on kuitenkin riippuvainen merkin käsitteestä, siitä minkälaisiksi kuvataan tai määritellään niiden merkkien rakenne, joiden toimintaa tarkastellaan.
- ↑ Morris 1946, 366.
Erikieliset vastineet
| semiosis | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- antroposemiosis (alakäsite)
- biosemiosis (alakäsite)
- eksosemiosis (alakäsite)
- endosemiosis (alakäsite)
- merkki (funktiosuhde)
- semiotiikka (kokonaisuuskäsite)
- tulkinta (alakäsite)
- zoosemiosis (alakäsite)
Käytetyt lähteet
MorrisC1946, PeirceEP, NöthW1995
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Semiotiikka:semiosis. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Semiotiikka:semiosis.)