Oikeustiede:lainsäädäntövallan delegointi/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Lainsäädäntövallan delegoimisella on runsaasti perustuslain yksittäisistä säännöksistä johtuvia rajoituksia sekä Pel 80 §:ssä että erityisesti perusoikeuksiin liittyvissä lakivaraus- ja viittaussäännöksissä. Perustuslain 80.1 §:n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä aina lailla. Seikoista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan, ei myöskään voida valtuuttaa säädettäväksi asetuksin tai sitä alemmilla säädöstasoilla. Tällaisia pidätyksiä eduskuntalain tasoon on perustuslaissa runsaasti, erityisesti toisessa, perusoikeusluvussa.

Lainsäädäntövallan delegoinnin käyttöä rajoittavat siis ensinnäkin useat perustuslaissa ja erityisesti perusoikeussäännöksissä olevat säännökset, jotka pidättävät tietystä seikasta säädettäväksi eduskuntalailla. Esimerkiksi "Valtion verosta säädetään lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta" (PeL 81.1 §). Lisäksi ihmisten muidenkin oikeuksien kuin perusoikeuksien perusteista säätäminen on pidätetty lakitasoon.

Useat perusoikeussäännökset sisältävät avoimia tai kvalifioituja lakivarauksia ja lakiviittauksia. Ne rajoittavat perusoikeusliitännäisen delegoinnin käyttömahdollisuutta. Perusoikeuksien ja välillisemmin myös ihmisoikeuksien suojaaminen toteutetaan merkittävältä osaltaan eduskunnan päätösvallan puitteissa perustuslakivaliokunnan lausuntojen ohjauksessa.

Pääsääntöisesti delegointi suoritetaan valtioneuvoston asetuksen tasoon. Usein on lisäksi tarkoituksenmukaista tämän ohessa samassa laissa delegoida teknisluontoisista ja erityisasiantuntemusta edellyttävistä seikoista säädettäväksi ministeriön asetuksin. Kaikkein rajoitetuinta on lainsäädäntövallan delegointi alempaan viranomaistasoon viranomaissäädöksin.

Eräillä lainsäädännön aloilla sovelletaan delegointisääntelyn (PeL 80 §) pääsääntöjä jossain määrin joustavampia, osin vakiintuneeseen käytäntöön pohjautuvia sääntöjä. Näitä aloja ovat mm. itsehallintoyhdyskuntien, ensisijassa kuntien itsehallinnollinen säädösvalta, Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmä (maakuntalain ja -asetuksen keskinäissuhde) sekä valtiovarainministeriölle kuuluva, valtion talousarvion täytäntöönpanoon liittyvä säädösvalta. Lakeihin sisältyviä delegointeja käytettäessä uuden säädöksen asianmukaisuutta kuten sitä, että siirto pysyy delegoivan säännöksen puitteissa, valvotaan säätämisvaiheessa valtioneuvoston oikeuskanslerinviraston toimesta.

Jos voimassa olevan asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa (PeL 107 §). Jos asetuksen antajasta ei vanhemmassa vuoden 2000 perustuslakia edeltäneen ajan lainsäädännössä ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita