Oikeustiede:viranomaissäädös/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Ilmaus ”muu viranomainen” PeL 80.2 §:ssä tarkoittaa ensisijaisesti valtion viranomaisia valtioneuvoston alaisessa hallinto-organisaatiossa. Viranomaiskäsitteen sisältö tässä perustuslakiyhteydessä on jossain määrin tulkinnanvarainen. Myös Ahvenanmaan maakunnalla ja kunnilla sekä yliopistoilla on itsehallinnollista säädösvaltaa. Lisäksi viranomaiset voivat oman yleisen toimivaltansa puitteissa antaa sisäisiä, lähinnä organisaatiotaan koskevia ohjesääntöjä. Käytännössä viranomaiset antavat toimintaansa liittyviä yleisohjeita, jotka suunnataan joko viranomaisorganisaation sisään tai yleisölle, joka asioi viranomaisen kanssa. Erityyppiset julkistetut yleisohjeet ovat viranomaissäädösten rinnalla erillinen kategoria, eikä ohjeistamisesta ole tarpeen säätää viranomaisen toimivaltaa koskevassa säädöksessä erikseen.

Jos viranomaissäädös sisältää normiristiriidan suhteessa asetukseen, sitä ei saa soveltaa vastoin lain tai asetuksen säännöksiä (HE 1/1998 s. 133).

PeL 80.2 § valtuuttaa delegoimaan säädösvaltaa viranomaistasoon ja siis parlamentaarisen vastuun ulkopuolelle – joskin viranomaiset kuuluvat valtioneuvoston organisaatioon käsitteen laajimmassa merkityksessä. Säädösvalta voi koskea nimettyjä ("määrättyjä") asioita, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä, eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Valmisteluasiakirjoissa (HE 1/1998 s. 133) tyydyttiin korostamaan tällaisen sääntelyn toissijaisuutta, sääntelytarkkuutta ja valtuuden poikkeuksellisuutta. Oikeussääntöjen hierarkiassa viranomaissäädökset ovat lain ja asetusten alapuolella.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita