Oikeustiede:yksityisautonomia/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Perustuslaki ei nimenomaisin säännöksin vahvista sopimusvapautta perusoikeudeksi. Jo vanhastaan sopimusvapaus kuitenkin on johdettu perustuslain omaisuudensuojasäännöksestä.
Vuoden 2000 perustuslain kaudella varallisuusarvoisten sopimusten pysyvyyden suojaamisen sääntö on vakiintunut. Säännöksi kehittyi ensivaiheessa, ettei tavallisella lailla voida yhden sopimuspuolen vahingoksi muuttaa taannehtivasti sopimussuhteen sisältöä.
Ilmeisesti keskieurooppalaisen ihmisoikeusajattelun vaikutuksesta sääntö sopimussuhteiden suojasta muotoiltiin uudelleen sellaiseksi, että perusoikeussääntelyn yleiskehyksessä lainmukaisesti tehtyjen sopimusten pysyvyyttä suojataan. Perustuslakivaliokunnan muotoilu vakiintui 2000-luvun alussa seuraavaksi: Perustuslain 15 §:n 1 momentin säännös omaisuuden suojasta turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi. Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Perusteltujen odotusten suojaan liittyy oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen. Omistajan on voitava luottaa lainsäädännön pysyvyyteen niin, että muutoksia sopimuksen tuottamiin etuihin ja oikeuksin ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (ks. esim. PeVL 1/2009).
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita