Oikeustiede:forum/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Historia. Antiikin aikana forum tarkoitti julkista tilaa (aukiota), jolla hoidettiin yhteisiä asioita ja käytiin kauppaa. Yhteisiin asioihin kuuluivat, paitsi uskonnolliset menot ja kansankokoukset, myös lainkäyttö. Tämä selittää sen, että oikeuskielessä forum tarkoittaa yhä edelleen tuomioistuinta, joskin ainoastaan edellä mainitussa oikeuspaikan (toimivallan) mielessä.

Käyttö. Empiiristen tutkimusten mukaan (Mattila 2000: 294—295) forum on yleisin suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa esiintyvä latinalainen ilmaus (yhdessä ius ja lex -sanojen kanssa). Oikeuskirjallisuudessa forum esiintyy yleensä sanaliiton osana. Esimerkkejä ovat forum hereditatis (ʼperintöasiain tuomioistuinʼ, ʼperimyksen oikeuspaikkaʼ), joka ilmaisee säännön siitä, että perintöön liittyvä riidat on käsiteltävä kuolinpesän paikkakunnan tuomioistuimessa, ja forum rei sitae (ʼesineen sijainnin oikeuspaikkaʼ, ʼesineen sijaintipaikan tuomioistuinʼ), joka ilmaisee säännön siitä, että esineeseen liittyvät riidat on käsiteltävä esineen (yleensä kiinteistön) sijaintipaikan tuomioistuimessa. Lisäksi on mainittava maksiimi: Actor sequitur forum rei (sananmuk. ʼKantaja noudattaa vastaajan oikeuspaikkaaʼ, ts. nostaa kanteen vastaajan asuinpaikan tuomioistuimessa).

Taivutusmuodot. Forum-sanan taivutusmuodot ovat: forum (yks. nominatiivi ja akkusatiivi), fori (yks. genetiivi), foro (yks. datiivi ja ablatiivi), fora (mon. nominatiivi ja akkusatiivi), fororum (mon. genetiivi) ja foris (mon. datiivi ja ablatiivi).

Yksikön nominatiivin ohella nykykielisissä teksteissä esiintyy lähinnä monikon nominatiivi fora. Nykyaikana muut taivutetut muodot esiintyvät verrattain harvoin oikeuskirjallisuudessa. Poikkeuksen muodostaa kansainvälis-prosessioikeudellinen ilmaus lex fori (ʼtuomioistuimen lakiʼ, ts. oikeusjärjestys, jonka alaisuuteen kyseistä asiaa käsittelevä tuomioistuin kuuluu). Se on empiiristen tutkimusten mukaan kaikkein yleisin kansainvälis-yksityisoikeudellinen ilmaus eri maissa julkaistussa alan kirjallisuudessa (Mattila 2005: 87 ja Mattila 2013: 184).

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila