Oikeustiede:valtion tunnustaminen/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Valtion on kyettävä puolustamaan rajojaan yksin tai liittoutuneena muiden valtioiden kanssa, ylläpitämään poliittista järjestelmäänsä ja solmimaan toimivat yhteydet muihin valtioihin. Kun em. tunnusmerkit toteutuvat samanaikaisesti, uuden täysivaltaisen valtioyhteisön jäsenen ja kansainvälisen oikeuden subjektin katsotaan syntyneen. Käytännössä valtioyhteisössä on tapana, että vakiintuneet valtiot virallisluontoisella toimenpiteellä, mutta vapaamuotoisesti, ilmoittavat vahvistavansa, että uusi valtio on syntynyt. Aina ei kiinnitetä erityisen tarkoin tai kirjaimellisesti huomiota siihen, ovatko valtion syntykriteerit täyttyneet. Ajoittain jotkut valtiot tunnustavat alueella käytävän sisällissodan yhden osapuolen valtion hallitukseksi kiistanalaisella alueella jo vaiheessa, jolloin hallinnon kontrolli alueesta ei ole kiistaton.

Valtion ennenaikainen tunnustaminen sisällissodan tai vallankumouksen oloissa saattaa tuottaa tunnustajalle kielteisiä seuraamuksia esimerkiksi silloin, kun tunnustettu valtio tai hallinto epäonnistuu pyrkimyksissään. Toisaalta viivyttely tunnustamisessa saattaa johtaa epätyydyttäviin valtiosuhteisiin tunnustajavaltion ja asemansa ja valtiorakenteensa vakiinnuttaneen hallinnon välillä. Tässä kappaleessa kuvattuun asetelmaan saattaa liittyä kilpailu alueen luonnonvaroista tai niiden käyttöoikeuksista. Esimerkkinä voidaan mainita öljyrikkaan Biafran hallintoalueen yritys irrottautua Nigeriasta itsenäiseksi valtioksi (Nigerian sisällissota vuosina 1967–1970).

Vasta, kun uusi valtio on tunnustettu, eli merkittävä määrä vanhempia valtioita on tosiasiallisin toimenpitein kuten solmimalla diplomaattisuhteet uuteen valtioon, ryhtymällä valtiosopimussuhteisiin sen kanssa tai antamalla tunnustamista tarkoittavan tiedonannon valtioyhteisölle tunnustanut uuden valtion, se saa käytännössä täyden kansainvälisen toimikelpoisuuden tai edellytykset sille.

Valtion tunnustaminen tai siitä pidättyminen ovat valtion ulkoisen suvereniteetin piiriin kuuluvia toimivaltuuksia ja osa valtion ulkopolitiikkaa ja diplomatiaa. Toimivalta uuden valtion tunnustamisesta luetaan valtiosääntöoikeudellisesti perustuslain 93.1 §:ssä tarkoitetun ulkopolitiikan johtovallan piiriin. Tunnustamisesta päättää tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Suomen poliittisessa historiassa valtion tunnustamisen problematiikka oli diplomaattisessa mielessä erityisen ongelmallinen ns. jaetun Saksan aikakaudella.

Eräät valtiot käyttävät diplomatian toimintamenetelmänä lisäksi nimitetyn uuden hallituksen tunnustamista valtion lailliseksi edustajaksi. Suomi ei tunnusta uusia hallituksia tällä tavoin "laillisiksi".

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita