Oikeustiede:pääministeri/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Pääministerin valtiosääntöoikeudellisen erikoisaseman perusta suomalaisessa parlamentarismissa on hänen valintatapansa. Valinnan suorittaa eduskunta täysistuntopäätöksin. Lähtökohtana nimitysmenettelylle on vaalin tulos: suurimman eduskuntaryhmän saanut puolue nimeää hallitustunnustelijan l. neuvottelujen vetäjän. Kaikkia eduskuntaryhmiä kuullaan. Pian tämän jälkeen neuvottelut siirtyvät yhteistyösopimukseen kykenevien ryhmien toimesta eduskunnan ulkopuolelle. Hallituksen ulkopuolelle jäävät ryhmät sulkeutuvat pois jatkoneuvotteluista. Kun ne on käyty, pääteemoinaan pääministerin henkilö, muut tulevat ministerit tehtäväalueineen (ministeriöjako) ja hallitusohjelma, tästä ns. neuvottelutuloksesta ilmoitetaan tasavallan presidentille eduskunnan puhemiehen toimesta. Presidentti toimittaa eduskunnan puhemiehen välityksin tiedon pääministeriehdokkaasta eduskunnalle, joka puolestaan äänestää pääministeristä mahdollisesti kolmivaiheisessa menettelyssä. Jos ehdokas saa enemmistön annetuista äänistä, hän on tullut valituksi pääministeriksi.
Huolimatta pääministerin keskeisestä asemasta toimeenpanovaltaa käyttävän valtioneuvoston johtotehtävässä hallitusmuoto alkujaan lähes vaikeni pääministerin toimivaltuuksista. Vasta 1990-luvulla, kun tasavallan presidentin vaalitapa muutettiin suoraksi kaksivaiheiseksi kansanvaaliksi, säädettiin tasavallan presidentin ja eduskunnan valtasuhdetasapainon säilyttämiseksi muuttumattomana pääministerille myötävaikutustehtävä eduskunnan hajotusvallan käyttämiseen. Vielä vuoden 2000 perustuslain kaudellakaan perustuslain säännökset eivät anna täydellistä kuvaa pääministerin asemasta.
Pääministeri hallituksen johdossa. Suoraan perustuslain nojalla pääministeri toimii puheenjohtajana valtioneuvoston yleisistunnossa. Pääministeri hoitaa tasavallan presidentin estyneenä ollessa presidentin tehtäviä.
Pääministerillä on käytettävissään laajahko, osin esikuntatyyppinen organisaatio, pääministerin mukana vaihtuva poliittinen sihteeristö, joka on huomattavasti laajempi kuin tasavallan presidentin käytettävissä oleva henkilökunta. Pääministeri johtaa valtioneuvoston kansliaa. Valtioneuvoston puheenjohtajuuden lisäksi pääministeri toimii puheenjohtajana valtioneuvoston lakimääräisissä valiokunnissa, joiden jäsenet hän määrää. Suomen liittyessä Euroopan unioniin pääministerin tehtäväksi tuli antaa etukäteen sekä suurelle valiokunnalle että Euroopan unionin yhteisen ulko ja turvallisuuspolitiikan osalta ulkoasiainvaliokunnalle tietoja Eurooppa neuvoston kokouksessa esille tulevista asioista sekä tiedottaa kokouksen jälkeen käsitellyistä asioista. Sittemmin tarkistetussa Suomen perustuslaissa pääministeri säädetään Suomen edustajaksi kaikissa ylimmän tason EU:n toimielimissä.
Pääministerin asema suhteessa tasavallan presidenttiin. Pääministerin muista ministereistä poikkeava asema näkyy mm. siinä, että pääministeri voi koko hallituksen nimissä esittää hallituksensa eronpyynnön, johon tasavallan presidentin on suostuttava. Viimeksi mainitusta seikasta ei nimenomaisesti säädetä perustuslaissa.
Tasavallan presidentille kuuluva toimivalta määrätä ennenaikaisista eduskuntavaaleista (vanhassa käsitteistössä "eduskunnan hajottaminen") on sidottu pääministerin myötävaikutukseen. Vaalimääräys voidaan antaa vain "pääministerin perustellusta aloitteesta".
Hallitusmuoto ei alkuperäisessä asussaan säätänyt siitä, voidaanko valtioneuvosto tai yksittäinen ministeri vapauttaa tehtävästään vastoin tahtoaan. Voimassa olevien säännösten nojalla tasavallan presidentti on sidoksissa pääministeriin sikäli, että hän voi myöntää yksittäiselle, eduskunnan luottamusta nauttivalle valtioneuvoston jäsenelle, joka ei ole esittänyt eronpyyntöä, eron vain pääministerin aloitteesta.
Pääministerin tosiasiallinen valta-asema. Pääministeri on olennaisesti muita valtioneuvoston jäseniä vaikutusvaltaisempi, joskin henkilökohtaiset ominaisuudet ja puoluetaustan vahvuus vaikuttavat merkittävästi pääministerin tosiasialliseen asemaan. Pääministerin aseman muodostuminen alkaa jo hallitusneuvotteluista. Eduskunnassa käytyjen neuvottelujen loppuvaiheessa neuvotteluja johtava henkilö (ns. hallitusneuvottelujen vetäjä) valikoi tulevat hallituspuolueet ja käynnistää hallitusneuvottelut l. neuvottelut hallituksen ohjelmasta ja henkilövalinnoista.
Vakiintuneen tavan mukaan valtioneuvoston eronpyynnön koko valtioneuvoston puolesta esittää pääministeri, ja tasavallan presidentin on suostuttava pyyntöön. Eronpyyntömenettelyä käyttäen valtioneuvoston jäsenyydestä voidaan tosiasiallisesti erottaa ne ministerit, jotka eivät mukaudu noudattamaan hallituksen peruslinjaa. Tämä voidaan tehdä siten, että pääministeri esittää koko hallituksensa eronpyynnön ja valtioneuvoston jäsenet vapautetaan tehtävästä, mutta uuteen valtioneuvostoon nimitetään ministereiksi pääosa entisen valtioneuvoston jäsenistä.
Pääministeri toimii hallituksen tosiasiallisena poliittisena johtajana muodollisen puheenjohtajuuden lisäksi. Hän toimii sovittelijana hallitusryhmien ollessa erimielisiä tietystä periaatteellisesti keskeisestä kysymyksestä. Pääministeri edustaa hallitusta suhteessa eduskuntaan, ja hän esittää eduskunnalle keskeiset koko hallituksen linjapuheenvuorot. Hän toimii yhdyshenkilönä muun hallituksen ja tasavallan presidentin välillä. Pääministeri edustaa hallitusta suhteessa yhteiskuntaan ja joukkotiedotusvälineisiin.
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita