Oikeustiede:parlamenttisuvereniteetti/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Ikivanhat tavanomaisoikeudelliset säännöt parlamenttisuvereniteetista johtivat Britannian oikeusjärjestyksen ja valtion EU-jäsenyyden oikeusvaikutusten väliseen jännitteeen. Sitä yritettiin purkaa parlamenttilailla (European Communities Act) ja tähän liittyen Britannian tuomioistuimet ovat tunnustaneet EU-oikeuden etusija-aseman. Jännite Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimivallan ja ihmisoikeusvelvoitteiden sekä Britannian oikeusjärjestyksen välillä on pyritty poistamaa Human Rights Act -säädöksellä vuodelta 1998. Sen mukaan tuomioistuimet (tuomarit) voivat käyttää declaration of incompatibility- instrumenttia (parlamentille osoitettu suositus muuttaa parlamenttilakia ihmisoikeussopimuksen vastaisuuden takia) säädösristiriitatilanteessa tuomioistuimen katsoessa, että laki on ristiriidassa eli yhteensopimaton ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Tällaista julkilausumaa pidetään viimekätisenä keinona: ennen sen käyttämistä tuomioistuin pyrkii tulkitsemaan parlamenttilain säännöstä tavalla, joka poistaa ristiriidan (incompatibility). Parlamenttilaki säilyy voimassa, ellei parlamentti poista perustuslainvastaisuutta.

Kumpaakin säädöstä koskee kuitenkin em. sääntö parlamentin suvereenista lainsäädäntövallasta: säädökset voidaan kumota parlamenttilailla. Parlamenttisuvereniteetti on ristiriidassa valtiovallan kolmijako-opin kanssa. Siihen ei myöskään ole sovellettavissa niitä periaatteita, joita liittyy valtiosääntötuomioistuinjärjestelmiin ja sääntelyihin parlamenttilakien perustuslainmukaisuuden valvonnasta. Parlamenttisuvereniteettioppi ei tunnusta sitä rajoitusta yleiseen demokratiaperiaatteeseen, jota perusoikeussäännöstöihin usein liittyy mm. määräenemmistösäännösten välityksin tai valtiosääntötuomioistuinkontrollin kautta.

Suomen valtiosääntö tunnustaa parlamenttilainsäädännön erityisaseman muttei brittityyppistä supremacy- l. ylivaltastatusta. Suomen perustuslain mukaan eduskunnalla on ns. kompetenssi-kompetenssi eli toimivalta muuttaa rajoituksitta valtioelinten toimivaltasuhteita mm. relaatiossa valtiovallan kolmijako-oppiin perustuslakimuutoksin tai poikkeuslaeilla sekä laeilla, joilla merkittävää valtioelimen toimivaltaa luovutetaan EU:lle, kansainväliselle järjestölle ja muulle toimielimelle määräenemmistöin. Tuomioistuimilla ei myöskään ole toimivaltaa julistaa eduskuntalakia tehottomaksi, joskin PeL 106 §:n etusijasäännöksen soveltaminen käytännössä johtaa samankaltaiseen tilanteeseen. Perustuslakia muuttaviin lakeihin ei voida soveltaa perustuslain etusijasääntöä.

Suomi tunnustaa oikeudellisesti sitovana velvoitteena EU-oikeudelle perustuslain ja muut lait syrjäyttävän etusija-aseman. Sitovuusperustana on tällöin toisaalta kansainvälinen oikeus ja toisaalta perustamissopimusten voimaansaattamislaki.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita