Oikeustiede:oikeudenkäynnin julkisuus/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Oikeudenkäyntiaineiston julkisuus
Oikeudenkäyntiaineisto on pääsäännön mukaan julkista. Salassapitoperusteina ovat valtion ulkoinen turvallisuus ja kansainväliset suhteet sekä arkaluontoiset henkilön yksityiselämää, terveydentilaa, vammaisuutta tai mielentilaa koskevat tiedot. Rikosasiassa tavanomaiset lääkärinlausunnot pahoinpitelyn aiheuttamista vammoista tai vastaavat asiakirjat ovat kuitenkin julkisia. Lisäksi tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä oleva asiakirja on salassapidettävä. Salassapitoaika on terveydentilaa ja yksityiselämää koskevien asiakirjojen osalta 60 vuotta ja neuvottelusalaisuuden osalta 80, muiden perusteiden osalta 25 vuotta. Diaaritiedoissa voidaan salata asianomistajan henkilöllisyys erityisen arkaluonteisessa yksityiselämään liittyvässä rikosasiassa sekä turvapaikanhakijan henkilöllisyys säilöönottoa koskevassa asiassa. Salassapidettävässä tuomioistuimen ratkaisussa lopputulos ja sovelletut lainkohdat ovat aina julkisia, kuten myös vastaajan henkilöllisyys. Tuomioistuin voi laatia muutoin salassapidettävästä tuomiosta julkisen selosteen.
Käsittelyn julkisuus
Yleisissä tuomioistuimissa käsittelyn julkisuus on pääsääntö. Muutoksenhakutuomioistuimissa käsiteltäessä asiaa kirjallisessa menettelyssä käsittelyjulkisuus ei kuitenkaan ole käytännössä toteutettavissa, sillä yleisö ei voi osallistua tuomioistuimen sisäisiin neuvotteluihin, joiden sisältö on salassapidettävä. Julkisessa istunnossa jokaisella on oikeus läsnäoloon, mutta tuomioistuin voi poikkeuksellisesti rajoittaa yleisön läsnäoloa, jos se on todistajan kuulemisen aikana tarpeen. Oikeus läsnäoloon istunnossa ei kuitenkaan oikeuta äänittämään tai valokuvaamaan istunnon aikana, vaan tähän tarvitaan tuomioistuimen puheenjohtajan lupa. Istunto voidaan pitää suljetuin ovin silloin, kun asiassa esitetään salassapidettävää oikeudenkäyntiaineistoa, alle 18-vuotias on rikoksesta syytettynä, asiassa esitetään arkaluontoisia yksityiselämään tai terveydentilaan liittyviä tietoja tai asia koskee valtion ulkoista turvallisuutta tai kansainvälisiä suhteita. Istunto on mahdollista järjestää myös osittain julkisesti, jolloin salassapidettävä aineisto käsitellään suljetuin ovin.
Julkisuus esitutkinnassa ja pakkokeinoasioissa
Rikosasiassa julkisuus on rajoitettua esitutkinnassa ja syyteharkinnassa, sillä oikeudenkäyntiaineisto tulee julkiseksi vasta syytteen lukemisen jälkeen. Esitutkinnassa tiedottamisesta vastaa poliisi ja syyteharkinnassa syyttäjä. Mikäli asia päättyy esitutkinnassa tai syyttämättäjättämispäätökseen, esitutkinnassa kertynyt aineisto tulee tämän jälkeen julkiseksi. Pakkokeinoja koskevat asiat käsitellään tuomioistuimessa pääsääntöisesti suljetuin ovin ja oikeudenkäyntiaineisto on salassapidettävä ennen syyteasian käsittelyä. Vastoin epäillyn pyyntöä asia saadaan käsitellä julkisesti vain painavasta syystä.
Oikeuskehitys
Oikeudenkäynnin julkisuus pohjautuu Ranskan vallankumouksen taustalla olleisiin ihmisoikeusvaatimuksiin. Suomessa julkisuus on toteutunut oikeudenhoidon alalla jo tätä aikaisemmin. Vuoden 1734 oikeudenkäymiskaareen ei sisältynyt erityisiä julkisuutta koskevia säännöksiä, mutta tosiasiallisesti menettely alioikeuksissa oli julkista. Ensimmäinen oikeudenkäynnin julkisuutta koskenut laki on säädetty vuonna 1926. Laissa omaksutut pääperiaatteet julkisuudesta ovat säilyneet, vaikka vuonna 2007 on tullut voimaan laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa. Keskeistä viimeisimmässä lainuudistuksessa oli, että nykyisin oikeudenkäynnin julkisuudesta on säädetty eri lait yleisiä tuomioistuimia ja hallintotuomioistuimia varten.