Oikeustiede:semidispositiiviset lainsäännökset
semidispositiiviset lainsäännökset
| semidispositiiviset lainsäännökset |
Lainsäännösten semidispositiivisuus eli puolipakottavuus tarkoittaa kelpuutusta poiketa muutoin pakottavista säännöksistä valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäyhdistysten (käytännössä liittojen) välisellä työehtosopimuksella työntekijän etuja heikentäen. Sopijaosapuolten on oltava valtakunnallisia, mutta työehtosopimuksen, jossa käytetään hyväksi toisinsopimismahdollisuutta, ei tarvitse olla valtakunnallinen. Mahdollisuus sopia toisin pakottavasta työlainsäädännöstä perustuu aina nimenomaiseen lain kelpuuttavaan säännökseen. Tällainen kelpuutus on esimerkiksi työsopimuslain 13 luvun 7 §:ssä. Säännöksessä on luetteloitu kaikki ne työsopimuslain säännökset, joista voidaan sopia toisin yllä mainitulla työehtosopimuksella. Vastaavanlaisia säännöksiä on myös muissa työlaeissa, kuten työaika- ja vuosilomalaissa. Eräät julkisen sektorin työnantajien ja Ahvenanmaan viranomaiset on työsopimuslaissa rinnastettu valtakunnallisiin sopijaosapuoliin. Näin ollen myös niillä on kelpoisuus olla sopijaosapuolena sellaisessa työehtosopimuksessa, jolla sovitaan työntekijän etujen heikentämisestä.
Ks. työaikalain 9 §:n 1 momentti, jossa kelpoisuus työaikalain 6–8 §:stä poikkeavan työehtosopimuksen solmimiseen on annettu myös yksittäiselle työnantajalle.Kirjoittaja: Jaana Paanetoja
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:semidispositiiviset lainsäännökset. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:semidispositiiviset lainsäännökset.)